PerusSuomalaisten
Uudenkaupungin valtuustoryhmän
ryhmäpuheenvuoro 8.11.2010 / ryhmien kannanotot kj:n budjettiesitykseen

 

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja ja valtuutetut.

Uusikaupunki alkaa olla budjettikeinottelujensa tien päässä. Enää ei ole käytössä rahastojen purkuja, eikä sukanvarresta vedettyjä euroja. Reikäinen sukanvarsi on vaihtunut luotolliseen shekkitiliin ja luottopiikki on auki.

Vuodelle 2011 täytyy tehdä jo kirveleviä, mutta talouttamme tervehdyttäviä ratkaisuja koko kuntakonsernissamme.

Nykyinen meno ei voi jatkua jos asiaa tutkitaan lukujen valossa. Se on valtuustotasolla ainoa tapa hoitaa kuntalaisten asioita.

Se, kykeneekö jo lähes kroonisen sairastamisen aiheuttanut bakteerikanta parantamaan itse kaupungin, vai tarvitsemmeko kuntatalouden antibioottikuurin valtion pakottamana, on meidän luottamustoimihenkilöiden käsissä.

Vain ja ainoastaan meidän.

Kuluneen vuoden aikana on viimeistään käynyt ilmi, että terveydenhuoltomme kustannukset ovat vertaansa vailla muihin vastaaviin kuntiin verrattuna. Lukuja lienee turha palauttaa mieliin sen tarkemmin kuin miljoonien eurojen vuositaso- tarkkuudella.

Selväksi on kuitenkin käynyt, että mikäli terveyskeskuksen ylin poliittinen ja – virkamiesjohto olisi asianmukaisella vakavuudella ollut kiinnostunut käyttämistämme verorahoista jo vuosia sitten, tilanteemme olisi terveydenhuollon ja kaupungin kokonaistalouden osalta aivan toinen.

Jo moninaisten konsulttien käyttö terveydenhuoltomme tilan selvittämiseen kertonee omaa korutonta kieltään, miten huonosti sektorin johtava virkamiehistö ja heidän esimiehensä tuntevat omaa pelikenttäänsä.

Tai sitten taustalla on kaverin koston pelko.

On selvää, että uusikaupunkilainen terveydenhuolto on saatettava kuntoon. Vastaanottotyötä tekevien lääkäreiden on tehtävä sitä työtä, mihin heidät on palkattu –vastaanottamaan ja hoitamaan potilaita. Ei pelkästään valikoiden oman erikoisalan sairauksien perusteella.

Tietojemme mukaan Uudessakaupungissa he käyttävät vastaanottotyöhön vain noin 40% työajastaan, kun muualla verrokkikunnissa luku on noin 60%. PerusSuomalaisten valtuustoryhmä ei siis tule kannattamaan konsulttien esittämää eurolääkärin palkkausta, joka lisäisi taas kerran käyttötaloutemme menoja noin 90 000 eurolla vuosittain. Perinteen mukaan vuosikulut tuskin jäävät edes tähän. Toki olemme tietoisia mihin tämä säästöesitys liittyy.

Vaikka terveyskeskuskin on jo vuosia ollut virkamiespuolueiden erityissuojeluksen linnake, sen toimintaan on uskallettava puuttua voimakkainkin konstein. Viime valtuustokauden päätteeksi juntattu merkillinen palkankorotus lääkäreille painaa taloutemme vaakakupissa –sen väärällä puolella– peräti 700 000 eurolla vuosittain.

Vähemmän töitä, enemmän palkkaa, lienee paikallisen virkamiesdiktatuurin motto.

Sairaalan ja terveyskeskuksen yhteistyö on saatettava sille tasolle, kuin se tämänkokoisen kunnan kannalta on järkevää. Valtuustoseminaarissa viikko sitten keskustelimme vuolaasti erikoissairaanhoidosta, jonka osalta emme kuitenkaan pysty tekemään ensimmäistäkään päätöstä. Olemme siis puhuneet puhumisen ilosta ja ratkaisut tekee kuitenkin TYKS.

PerusSuomalaisten valtuustoryhmä antaakin kaiken tukensa niille pyrkimyksille, jotka tukevat terveydenhuoltomme kokonaisvaltaista remonttia, vaikka joutuisimme vaihtamaan operatiivisessa johdossa olevia virkamiehiä. Perinteisen poliittisen ja virkamiesjohtamisen esileikki ja rahankäytön harjoittelu on mielestämme tässä taloudellisessa tilanteessa korni ajatus.

Näytön paikkaa on ollut jo liian monta vuotta. Vuosi vuoden perään on asioita vaan siirrelty mappiin, jonka nimi on ollut ”Aika Hoitaa”.

Uusikaupunki on kuitenkin muutakin kuin vain terveyskeskus ja erikoissairaanhoito.

Valtuustoryhmämme haluaakin kiittää kaupunginjohtajan esityksessä käytettyä kohtuullisen kovaa kättä ensi vuoden investointien osalta. Siirtopunakynä on käynyt perustellusti muun muassa Alisenkadun katumuutosten, Vertekin tienjatkeen ja katuvalaistusten uusimisen kohdalla. Lisäksi investointiesitysten osalta erityiskiitokset lienevät paikallaan sosiaali- ja terveyskeskuksen budjetinlaatijalle: –Turvapuhelinten ja kulunvalvontalaitteiden investointisummat on budjetoitu eurolleen, kun muuten budjettikirjan lukujen pyöristyksessä on käytetty joko viittä– tai kymmentätuhatta.

Siirretty katuvalaistusten uusimisvimma osoittaa hallintomme paradoksaalisen suhtautumisen lakeihin ja asetuksiin ja samalla suomalaisen nöyryyden kasvottoman esivallan edessä. Kun EU:n direktiivit velvoittavat meitä tekemään jotain katulampuille, niin partiolaisina virkamiesjohtomme budjetoi toista miljoonaa suunnitelmakaudella näihin toimiin. Samalla ihmisyyden suojaksi säädetyt lait, muun muassa lastensuojelussa, ovat sivuseikka ja päivähoidossamme lapset pursuavat ylipaikoilta ikkunoista ja ovista.

Nämä ovat tietysti tulkintakysymyksiä ja lain eri tulkinnoilla voidaan kiertää oleellisinta, ihmisten hyvinvointia. Samalla kun pelkäämme EU:n reaktioita hehkulamppujemme suhteen, niin syydämme aimo loven jokaisen veronmaksajan kukkaroon Kreikan tukemiseen. Pieni etelämaalaisuus olisi paikallaan Uudessakaupungissakin.

Kulunut virsi ja hokema on, että käyttötalous ja investoinnit ovat kaksi eri asiaa. PerusSuomalaisten valtuustoryhmä näkee asian kuitenkin toisin. Ensinnäkin investoimme nyt ja tulevaisuudessa lähes kaiken velkarahalla ja sen korkokustannukset rasittavat käyttötalouttamme. Sen vuoksi varsinkin nykyisessä taloudellisessa tilassa Uudenkaupungin on oltava erityisen varovainen investoinneissaan.

Sen vuoksi tulemme viimeistään tulevassa kaupunginvaltuuston budjettikokouksessa esittämään entistä kireämpää investointiohjelmaa, joka vähentää investointien yhteissummaa  jopa 1,5 miljoonaa euroa.  Toki esityksemme mukana tulee olemaan sellaisia myyntituloja, joita emme löytäneet käytössämme olevasta kaupunginjohtajan esityksestä.

Investointiohjelmaa tarkastellessa PerusSuomalaisten valtuustoryhmä on pannut merkille kaupunkimme siirtymisen hallihullutteluista keittiökiimaan. Uuteenkaupunkiin on juuri valmistunut Pohitullin koulun yhteyteen viimeistä huutoa oleva valmistuskeittiö ja kummeksummekin sitä, miten ensi vuoden budjetissa eri keittiöremontteihin olisi käytettävä runsaat puoli miljoonaa euroa. Onko kyseessä kylmän sodan aikainen kilpavarustelu keittiöiden kesken, jossa ei ole päätä eikä häntää? Lihoista puhumattakaan.

Lisäksi investointeihin on upotettu selkeästi palkkakustannuksia. Se koskee varsinkin teknistä sektoria. Vai mikä on mittaus- ja tonttipalveluiden 62 000 euroa, joka kohdennetaan uusien kohteiden suunnitteluun? Onko se suunnittelurahaa suunnittelemattomien suunnitelmien suunnittelemiseen? Perusteettomia suunnittelurahoja investointiohjelmasta löytyy enemmänkin. Eivätkö nekin ole palkkakustannuksia, vai ostetaanko työ taas muualta?

Löysyyttä käyttötaloudessa on. Esimerkiksi varsin monen nyt eläkkeelle jääneen työntekijän työpanos korvataan talousosaston joidenkin työntekijöiden työpanoksen kasvattamisella. Tuleeko niiden mukana myös lisäpalkkakustannukset? Tällaisiakin suunnitelmia hallituksen pöydän ympärillä nyt pyörii. Sanovathan työehtosopimukset aina jotain siitä, kun jollekin tulee lisävastuuta ja -työtä jonkun toisen työn hoitamisesta tai jos esimiehet ovat kehityskeskusteluissa todenneet palkankorotuksen tarpeen.

Yksilöidyt investointien poisto-/siirtokohteet PerusSuomalaisten Uudenkaupungin valtuustoryhmä esittää viimeistään budjettikokouksessa ja osin jo hallituksen budjettikokouksessa, sekä haluaa muistuttaa samalla jokaista kaupunginvaltuutettua investointimäärärahojen vaikuttavan myös käyttötalouteen. Tulevan esityksemme suurin ajatus on se, että investointirahojen säästyessä, myös käyttötalouden menot pienenevät. Silloin tapahtuu jollain sektorilla sellainen tilanne, että joltain vain vähenee työkuorma ja ainakin yksityisellä sektorilla ovat erityisen tuttuja ne toimenpiteet, joissa aletaan puhua palkkakustannusten sopeuttamisesta.

Esimerkkeinä PerusSuomalaisten tulevista investointien säästökohteista mainittakoon muun muassa  kaupunginhallituksen avoimen piikin pudottamista 250 000 euroa yritysten toimitilarahastosta; mikäli budjetoitu summa uhkaa ylittyä, lisärahaa haetaan aivan normaalia tietä hallituksen kautta valtuuston hyväksyessä tai hylätessä lisämäärärahat. Edelleen –esimerkkinä– Pähkinäisten laiturin kunnostukseen esitetty 10 000 poistettakoon kokonaan investoinneista. Tämänkaltaiset ”investoinnit” luovat vain ja ainoastaan työtä hallintokunnalle itselleen palvelematta sen kummemmin veronmaksajien suurinta enemmistöä.

Hiun kunnallistekniikan rakentamista tulee myös siirtää vähintään vuodella eteenpäin, sillä Janhuanniemi seisoo rakennetun kunnallistekniikkansa kanssa lähes tyhjillään ja valtuustoryhmämme aloitteen nojalla odotammekin alueen rakennusohjeistuksen muuttamista ”asiakasystävällisemmäksi”.

Tässä yhteydessä on myös hyvä todeta, että Janhuanniemen lisäksi kaupungistamme löytyy melkein 70 kaupungin kaavoittamaa ok-talotonttia. Niillekin pitäisi löytyä käyttöä vai ketä varten me kaavoitamme koko ajan lisää alueita? Onhan kaupungin asukasluku vajonnut  melkein 2500 asukkaalla viimeisen 20 vuoden aikana ja käsittääksemme kaavoitus ja kunnallistekniikan rakentaminen maksaa. Onko meillä varaa jatkaa näin?  Ei ole!

PerusSuomalaisten valtuustoryhmä edellyttää investointien suunnittelussa jatkossa konkreettisia toimia asumisviihtyvyyden ja paikkakuntamme vetovoiman lisäämiseksi. Investoinnit ovat tekoja tulevaisuuteen, ei pelkästään suunnittelijoiden työllistämistä varten. Milloin tässä kaupungissa ollaan investoitu viimeksi ”lapsien ikiomiin halleihin”? He kun maksavat meidän tekomme ja tekemättä jättämisemme.

Ohessa oli vain muutama esimerkki tulevista esityksistä tai toteamuksista nykytilastamme.

Valtuustoryhmämme vastaanotti melkoista iloa tuntien Taivassalon kunnanvaltuuston päätöksen olla liittymättä kaupunkiimme. Tämä mahdollistaa tulevina vuosina kaupunkimme organisaation täysremontin ilman kuntaliitoksen mukanaan tuomaa työntekijöiden viiden vuoden työsuhdeturvaa. Tässä kohtaa valtuustoryhmämme ei osoita katsettaan ruohonjuuritason työtä tekevien suuntaan, heihin, joiden vyötä on jo kiristetty tarpeettoman paljon liian vastuuttomasti toimineiden johtavien virkamiesten ja ennen kaikkea kahdella pallilla istuvien virkamiespoliitikkojen toimesta.

Minkälaista uskottavuutta voivat saada osakseen ne –kohta viroistaankin eläkkeelle jäävät veteraanipoliitikot– jotka nyt odottavat henkilöstöltä ja päättäjiltä venymiskykyä sen jälkeen kun vuosikymmenet ovat ensin istuneet niin keskeisten lautakuntien, kaupunginhallituksen kuin valtuustonkin puheenjohtajistossa?

Keskeisinä päätöksentekijöinä vuosikymmenien aikana samoilla päättäjillä olisi ollut mahdollisuus puuttua taloutemme kehitykseen, joka on ollut luettavissa koko ajan faktisina lukuina. Eikö aika hoitanutkaan asioita?

Uudessakaupungissa on, valtuustoryhmämme näkemyksen mukaan kehittynyt toimintakulttuuri, jossa luottamustoimihenkilöiden enemmistön siunauksella johtavassa asemassa oleva virkamies voi tehdä kohtuuttoman pitkään vahinkoa ja kun housuihin lurahtanutta ei voi hajun levitessä enää pitää piilossa, kutsutaan paikalle konsultti kertomaan, missä se vahinko on.

Ilmeisesti kariutuneen kuntaliitoksen vankkuneimmatkin kannattajat ovat havahtuneet siihen, mitä kuntaliitos olisi tuonut mukanaan. Nyt meillä on kaupungissamme mahdollisuus –ei odottaa viittä vuotta– vaan aloittaa selkeät organisaatiomuutokset. Sen ensiaskeleet voisivat olla vaikka ennakoitu eläköitymissuunnitelma, ettei kävisi, niin kuin kävi jokin aika sitten:

– Hei onks Ossia näkynyt? Vai onkse myöhässä?
– Ei oo näkynyt, se on vissiin jäänyt eläkkeelle. Kuini?
– No tuu sää Anne tohon Ossin huoneeseen ja oo tänään ny Ossi ainaki pual päivää.

Henkilöstön eläköitymissuunnitelma olisi henkilöstöpäällikön toimesta tehtävä ainakin 3-4 seuraavalle vuodelle ja tuotava valtuustolle tutkittavaksi.

Henkilöstömenojen osalta PerusSuomalaisten valtuustoryhmä on kiinnostunut myös tietämään, onko kuluvan talousarvion kaltaisia tavoitteita henkilöstömenojen osalta, eli 60 henkilötyövuoden verran säästöä, vai oliko kyseessä vain tämän vuoden toimi?

Joka tapauksessa PerusSuomalaisten Uudenkaupungin valtuustoryhmä on valmis omalta osaltaan ponnistelemaan yli puoluerajojen yhteistyössä niiden poliittisten tahojen kanssa, joille Uudenkaupungin talouden saattaminen kuntoon on reaalimaailmaa, eikä vain oman tai kaverin rahapussia suojaavaa kaunopuhetta. Sellaista puhetta, jota on kaupungissa kuultu jo aivan liian monta vuotta.

Nyt siihen tuli erityisen korkea hintalappu.

Lainakantamme tulee tänä vuonna olemaan 2 000 euroa/asukas ja nykymenolla se lähes viisinkertaistuu tulevan kahdeksan vuoden aikana lähelle 10 000 euroa/asukas.

Muutos vie aikaa. Se vaatii uudenlaista rohkeutta päättäjiltä vaalivuoden alla ja politiikassamme vierasta avoimuutta sekä kirveleviä päätöksiä. 

Ennen kaikkea meiltä päättäjiltä odotetaan nöyryyttä veronmaksajien edessä, eikä meillä ole syytä nöyristellä virkamiespoliitikkojenkaan edessä. Kenen joukoissa seisot, kenen etua ajat? Sitä on aina hyvä kysyä itseltä aika ajoin. Ehkä myös siihen kuuluisaan peiliinkin on katsottava.

Talouden faktat kertovat totuuden siitä missä mennään ja missä on menty viimeiset vuodet.

Enää ei ole sitä mappia, jonka selkämyksessä lukee: ”Aika Hoitaa”.