Tässä lauantai-illan ratoksi pohdin tykönäni tätä kiusaamisjupakkaa, joka on ollut esillä niin blogeissa kuin tiedotusvälineissäkin.

Kaksi kaupunginvaltuutettua, ryhmätoverini valtuustossa, on nyt Uudenkaupungin kaupungin työsuojelutoimikunnan toteamana syyllistynyt törkeään ja pitkään jatkuneeseen kiusaamiseen "esimiesasemassa" alaisiaan kohtaan.

Hmm... yleensähän nämä kiusaamisasiat pyritään hoitamaan sisäisesti, ilman suurempaa julkisuushakuisuutta. Meillä se homma toimi toisin ja isosti lähti papereita, tosin puutteellisena suoraan aluehallintovirastoon. Tulivat sitten takaisinkin jo. Lisää täältä.

Kolme kiusattua; rehtori, sivistyspalvelukeskuksen johtaja ja kaupunginjohtaja. Kaikki suorassa esimies-alainen -suhteessa toinen toisiinsa. Eli käytännössä, mikäli asia menee tyylikkäästi eteenpäin rehtori kertoo tulleensa kiusatuksi sipan johtajalle ja sipan johtaja kertoo taas tulleensa kiusatuksi kj:lle.

Eli suomeksi, sipan johtajan olisi pitänyt ottaa rehtorin kiusaaminen esille nk. "työnantajakiusaajalle" eli kaupunginvaltuutetulle(?). Ja kaupunginjohtajan olisi pitänyt ottaa sivistyspalvelukeskuksen johtajan kiusaaminen esille nk. "työnantajakiusaajalle" eli kaupunginvaltuutetulle(?)

Kun kerran kaikkia kolmea on työsuojeluilmoituksen mukaan kiusattu, niin silloinhan kj:n olisi kaiken vajavaisen järkeni mukaan pitänyt jossain vaiheessa kertoa asiasta omalle esimiehelleen, ainakin oman henkilökohtaisen kiusatuksi tulemisensa, jotta se, kaupunginhallitus, olisi voinut ryhtyä tarvittaviin toimiin ja keskusteluihin osapuolten kanssa "kiusaamisen" poistamiseksi.

Näin ei ole käynyt.

Itse olen istunut kaupunginjohtajan esimiesasemassa olevassa toimielimessä, kaupunginhallituksessa, eikä kaupunginjohtaja ole koskaan –siis kertaakaan väitetyn kahden vuoden kiusaamisen aikana– tuonut esimiehilleen minkäänlaista viestiä tai vinkkiä, että hän kokee tulleensa kiusatuksi työssään. Päinvastoin. Kun joku kaupunginhallituksen vetreistä jäsenistä on kokouksessa "kauhistellut" blogeja ja niiden hirvittäviä, brutaaleja kirjoituksia, on alaisemme naureskellen todennut olevansa jo ennestään niin täynnä luodinreikiä, "ettei se paljon hetkauta, mitä pojat kirjoittelevat".

Viesti on siis ollut kaikkea muuta kuin kiusaamisentuskasta kertova.

Mutta se siitä.

Enemmänkin pohdin sitä, millä tavalla kaupunginvaltuutettu on työnantaja. Tai varavaltuutettu. Tai lautakunnan jäsen. Tai maanjakolautakunnan varajäsen.

Millä tavalla yksikään heistä, tai siis meistä, on työnantaja? Mielelläni otan vastaan vaikka sähköpostitse tai kommentteihin vastauksen, minkä lain tai asetuksen nojalla näin on.

Jos sellaista asetusta tai lakia ei ole, niin miksi kyseiset kaksi herraa pitäisi istuttaa työsuojelutoimikunnan neuvottelu/keskustelupöytään viralliseen kokoukseen kiusattujen työntekijöiden kanssa työnantajina?

Äh... antaa hevosten pohtia, niillä on isompi pääkin.