Kun noita naapuriblogeja vilkuilee, ei voi väistyä ajatukselta, että kaupunkimme on oikea Indiana Joneksien Mekka. Sen verran kovaa touhua ja innokkaita kullanhuuhtojia kerää näköjään "Kadonneen Äänen Metsästys". Kuka petti, kenet petti ja miksi ja miten... 

Oikeastaan haluan kysyä toisinpäin. Kuka oli se joka ei pettänyt viime kunnallisvaalien vaalitulosta? Kiitos hänelle. Onneksi emme kirjoita englanniksi, sillä en edes tiedä kuuluisiko kiitoksen jälkeen "to him" tai "to her".

Itse olen suunnattoman iloinen tästä yhdestä kaupungin johtopoliitikkojen  ja osan virkamiehienkin mielenrauhan sekoittaneesta hallitusvaaliäänestä. Syksystä asti heidän taholtaan valmistellun pelin viimeisen erän viimeisellä minuutilla korttitalo meni tuulen mukana. Onneksi.

Täytyypä joku kerta kysyä pelimiesten kultakynältä oliko tämä se "imperiumin vastaisku", jonka tuloa ei toimittajana esiintyvä malttanut joulun alla olla kertomatta.

Mutta pohditaanpa hieman, jos kyseessä olikin taikatemppu.

Muistan, kuinka vuosia sitten kaverini  –nykyään hyvinkin tunnetun suomalaisen mentalistin– Pete Poskiparran kanssa olimme mallaspirtelön ääressä paikallisessa (anteeksi Pete jos luet tätä. Nyt paljastui, että olet ollut persun kanssa samassa pöydässä joskus). Tuopit tyhjenivät ja kävelimme baaritiskille lisää tilaamaan. Kun sitten kaivoimme kumpikin rahoja maksaaksemme, mentalistinplanttu lupasi tarjota. Otti kouraansa parikymppisen (oli suloista markka-aikaa vielä) ja repäisi sen kahtia silmieni edessä ja ojensi puolikkaat myyjälle. Ja kas... Myyjällä olikin kahden puolikkaan sijaan käsissään pari kaksikymppistä...

Hmm... Tässä kohtaa haluan edelleen kiittää Peteä tuon tempun tekemisestä silmieni edessä.

Ei muuta. Paitsi yksi kysymys vaalivirkailijoille. Jos joku ei kuitenkaan tipauttanut lainkaan äänestyslippuaan laatikkoon, niin montako äänestyslippua laatikossa silloin oli kun ne laskettiin?

Mutta pidetään nyt porukalla hauskaa yhden äänen kustannuksella. Ei sattumoisin tämän yhden äänen metsästäjille ole tullut mieleen, miksi vain yksi ääni?

Jospa siihen on selitys.

Katsokaas johtavat poliitikkomme, kun emme missään tapauksessa olisi halunneetkaan muuta kuin sen mikä vaalien perusteella ryhmälle kuuluu.

Ehkä sovimmekin yhdestä äänestä. Olkaa siinä tapauksessa hyvinkin tyytyväisiä toimiimme ja unohtakaa nyt se pähkäily todennäköisyyslaskelmienne kanssa. Jos olisimme olleet ahneita, niin listallamme olisi saattanut olla kahdeksasta kymmeneen nimeä ja silloinhan voi olla, että olisimme sopineet senverran ääniä listallemme, että todellinen kiusattujen painajainen olisi ollut edessä. Iso kasa valtuustoryhmämme jäseniä vallan ytimessä yhdessä pelimiesten kanssa.

Kaikki on suhteellista ja ahneellahan on se loppu mitä on...