Ovatko erilaiset organisaatiot ihmistä palvelemassa vai palvelevatko ihmiset organisaatioita?
Väkisinkin tulee mieleen, että Uusikaupunki-nimisessä yhteisössä kuntalaiset ovat palvelemassa organisaatiota. Ainakin lapsiperheiden osalta kun kyseessä on lasten päivähoito ja sen maksujärjestelmä.
En ota kantaa maksukattoihin, enkä sen porrastuksiin. Mielenkiintoa herättää enemmänkin lastenhoidon maksut suhteessa hoitoaikaan. Se on porrastettu vain ja ainoastaan kahteen osaan. Mikäli lapsi on hoidossa viisi tuntia tai yli, menee vanhempien tililtä kokopäivähoitomaksu. Jos taas lapsi on niin sanotussa puolipäivähoidossa maksimissaan viisi tuntia päivässä, maksu on 60% kokopäivämaksusta.
Käytännössä vastaan tulee sellainen erikoisuus, että esimerkiksi lyhennettyä työaikaa tekevä vanhempi maksaa kuitenkin kokopäivähoidosta. Tosin esimerkiksi kuuden tunnin työpäivää tekevä ja tätä kautta noin viikon palkan menettävä isä tai äiti saa Kelalta ruhtinaallisen 70 euron korvauksen kuussa.
Puhutaan paljon lapsiperheiden palveluista ja lapsilähtöisyydestä, mutta uusikaupunkilainen lapsensa parasta ajatteleva vanhempi saa rangaistuksen kunnaltaan kahden tyhjänmaksutunnin muodossa, mikäli hän lyhentää oman lapsensa ”työpäivää” kahdella tunnilla päivässä.
On ymmärrettävää, että nykyinen maksujärjestelmä on käytössä. Se takaa parhaiten kunnalle niitä ”menestyksekkään” elinkeinopolitiikkamme kaipaamia tuloja. Tyhjästä peritty maksu kun on paras maksu.
Jos Uusikaupunki olisi todellisuudessa lapsiperheystävällinen kunta ja tätä kautta tulevaisuuteen suuntaava, niin samalla kun päivähoitoverkkoamme selvitetään poliitikkojen taholla säästöjä hakien, voisi lapsiperhelähtöisyys olla myös merkittävä vaikutin päätöksiä tehdessä.
Jos kaupunginjohtajamme näkee lapsiperheiden palveluiden kehittämisenä sen, että Pyhämaan Tontonmäkeen rakennetaan vuokraomakotitaloja, se on hänen ja kollegoidensa näkemys. Reilun tuhannen euron kuukausivuokralla kun lapsiperhe ostaa itselleen lainanhoitomaksuina mukavan omankin tuvan ja perunamaan.
Vakaa käsitykseni on se, että pelkällä elinkeinopolitiikalla ei tänne asukkaita saada, kun ei olla saatu vuosiin. Eikö voisi kokeilla politiikkaa, missä työpaikka olisikin kaupungin ulkopuolella ja asuinkuntana olisi Uusikaupunki.
Lapsiperheiden houkuttamiseksi tänne on paljon tehtävää. Vaikkapa esimerkiksi juuri tuo päivähoitomaksujen oikeudenmukaisempi porrastus tyyliin ”siitä maksat, mitä käytät”, kodinhoidontuen kuntalisän käyttöönotto ja niin edelleen.
Jo edelliset seikat vaikuttavat kolmilapsisen lapsiperheen kukkaroon kuukausitasolla satoja euroja.
Suuntaan tai toiseen. Sen päättävät päättäjät.
Ensin on tietysti hyvä pohtia mitä tulevaisuudelta haluamme. Nykytilanne johtuu mielestäni pitkälle siitä, että päätöksenteon ytimessä on jo vuosikymmenet istuneet samat päättäjät, joiden keski-ikä killuu siellä kuudenkymmenen korvilla nykypäivänä ja lapsiperheiden asemaa on politiikan avulla heikennetty niin valtakunnallisella kuin kunnallisellakin tasolla varsin surutta.
Kommentit