Tänään on ollut työntäyteinen päivä, ihan leipäpuun äärellä.

Hallituksen puheenjohtajistokeskusteluista a'la "Men Behaving Badly" ja tämän päivän sadanpäämiesten tapaamisesta ei ole kuulunut mitään. Ei ole kutsua kenttäoikeudenkäyntiin kuulunut. Ei yllätä.

Oli asia mikä tahansa, uusikaupunkilainen poliittinen eliitti ei karvoistaan pääse. Tottumus kun on toinen luonto. Hyshys... valmistellaan asiaa mahdollisimman pitkälle salassa, että sitten voidaan räväyttää. Pitkin tätä blogia löytyy esimerkkejä mainitsemastani toimintakulttuurista, joka on edelleenkin voimissaan. Näköjään.

Muutaman puhelinsoiton aiheesta olen saanut –ei, en puheenjohtajistolta, enkä muilta asiaan vihkiytyneiltä– ja ne ovat olleet oikeinkin antoisia asian suhteen. Kun kerroin yhdelle soittajista, miten sitä alkaa pinna olla koetuksella hyvähermoisellakin, kun kysyy puoli tusinaa kertaa yksinkertaista asiaa saamatta siihen vastausta, oli hänen tokaisunsa aika osuva:

- Niin ja sullahan nuo hermot eivät ole lehmän hermojen veroiset.

Ei ole. Vastaavista asioista kun aikansa vemppaa, niin turhautuminen on varmaa.

Kuulolle jäädään. Kunhan poteroissa jotain liikettä ilmenee. Viimeistään maanantain kaupunginhallituksessa luulisi jo jonkun ottavan tämän asian esille. Ellei, niin kai kissan täytyy itse häntänsä tuolloin nostaa. Tai pikemminkin nousta pöydälle.

Mutta toisaalta ymmärrän näiden veijareiden innon puhua käyttäytymisestä. Se kun ohjaa katseet ja ajatukset ohi varsinaisen asian...