Kymmeniä vuosia sitten, tai sama se koska, maatalouden ollessa elinkeinona ykkösasemassa kaukaisessa, kylmässä ja kivisessä pohjolassa, tapahtui Tumppulan pitäjässä, Tomppelin läänissä, varsin erikoinen episodi.

Tumppulan Pvy:n viljelylautakunta kokoontui eräänä sateisena syyskuun iltana päättämään seuraavan satokauden viljelykasveista. Pienviljelijäyhdistyksen teemana –jostain ihmeellisestä päähänpistosta johtuen vuodesta toiseen– oli viljellä samalla alkukirjaimella alkavia kasveja samana vuonna.

Kokouksen esityslistassa asian valmistellut pitäjänvanhin Tupula esitti seuraavan satokauden kasveiksi omenoita ja ohraa. Teemana olisi siis O. Kokouksen puheenjohtaja, suurtilallinen paroni Petkunterä, Tupulan uskottu, esitti valmistellun asian viljelylautakunnan jäsenille, mutta O-kirjain ei miellyttänytkään kaikkia pienviljelijöitä.

Kuumaksi, ellei peräti hedelmättömäksi, käyneen keskustelun aikana torppari Hölö esitti, että viljelykasveiksi otettaisiin K-kirjaimiset kurkku ja kaura.

Petkunterä totesi, että nyt ovat vastakkain Oot ja Koot ja nuija nuijalla pöytää kopautti. Puolet torppareista pyysi neuvottelutaukoa, jonka Petkunterä myönsi hämmästellen pientilallisten kummallista pyyntöä.

Tauon jälkeen torpparit pyysivät saada korjata viljelykasviesitystään siten, että tulevalla satokaudella viljeltäisikiin porukalla Veetä, vehnää ja viinirypäleitä.

Puheenjohtajaparoni totesi valittaen, että enää ei voi muuttaa mitään, kun pykälä kolautettiin pöytään Oot ja Koot vastakkain.

Äänestystulos kallistui niukasti ohran ja omenoiden voitoksi. O siis voitti.

•••••

Muutamaa päivää myöhemmin Pienviljelijäyhdistyksen viljelylautakunnan kokouksen pöytäkirjaa tarkistettiin asiaankuuluvasti ja pöytäkirjassa luki varsin erikoinen esitys. Torpparit olivat sen mulkaan esittäneet historiallisen ällistyttävästi –koko pitäjän perinteiden vastaisesti– viljelykasveiksi vehnää ja kauraa. Veetä ja Koota. Kahta eri alkukirjainta kasvilajeissa!

Pöytäkirjan hyväksyi silti puheenjohtaja Petkunterä sekä pöytäkirjantarkastajaksi kokouksessa valittu torppari Horttanainen. Jostain syystä. 

Kun sitten torppari Veijola tuli tarkistamaan samaa paperia, oli kirjainsoppa valmis.

Veijola jätti nimensä paperiin laittamatta perustellen asiakirjan olevan esityksen osalta paikkansa pitämätön.

Petkunterä ei perusteluista pitänyt vaan piti saarnan Veijolalle, miten asia on kirjattu juuri niin kuin Hölönpoppoo asian esitti. Veijola kieltäytyi edelleen peltojensa menettämisen uhallakin allekirjoittamasta moista V ja K –soopaa. Ja samalla ihmetteli, miten esitykseen oli kuitenkin päässyt livahtamaan vehnä, vaikka asia oli nuijittu Petkunterän omien sanojen mukaan ennen Vee -esitystä, eikä vehnää ja viinirypäleitä voinut enää edes ehdottaa viljelyksveiksi. Näin Petkunterä oli Veijolan mukaan itse julistanut.

Pienen hetken jälkeen paroni sanoi, että hän korjaa pöytäkirjaan esitykseksi kaksi Veetä, vehnä ja viinirypäle. Jospa se kelpaisi torppari Veijolalle.

Torpparille se melkein kelpasikin, mutta hän jäi miettimään, miksi Petkunterä ja ja torppari Horttanainen olivat jo allekirjoittaneet Veen ja Koon oikein kirjatuksi. Eikä vehnästä ja viinirypäleistä edes äänestetty lainkaan, vaan vastakkain olivat O ja K.

Ja jätti nimensä käyttämättä...

Vielä tänäkin päivänä Tomppelin läänissä, Tumppulan pitäjässä asiaa pohditaan, kuka väänsi ja mitä ja miksi ja millä oikeuksilla... ja mikä on pöytäkirja, joka on kokouksen kulun mukainen... vai onko se vain sanonta... korulause, eikä sen enempää...