Huomasin, miten naapuriblogissa kyseltiin Tontonmäen rakennushistoriaa. Koitan omalta osaltani tuolloin shown alkuvaiheessa kaupunginhallituksessa istuneena valottaa suomenkielellä tapahtumien kulkua. (korjaa Harto jos muistini pätkii)

Koko surullisenkuuluisa tapahtumaketju sai alkunsa veneveistämön alueen kaavasta ja alueen rakentamisesta. Tuolloin kaupunginhallituksen kaikkein pyhimmässä kävi kaksi eri rakennusfirmaa esittämässä ratkaisujaan alueen rakentamiseksi.

Toinen oli Finndomo.

Nämä esitykset ja koko kaavakeskustelu oli leimalla "salainen". Eihän kuntalaiskeskustelun paikka ole silloin, kun on kyse kaupungin keskeisimmän paikan rakentamisesta.

Finndomo jäi tässä vaiheessa kakkoseksi. Mutta lohtua oli luvassa:

Silloinen kj. toi kaupunginhallitukselle esityksensä Tontonmäen alueen rakentamisesta perustettavan kiinteistöyhtiön lukuun. Toinen osakas olisi kaupunki, jonka ei tarvitsisi sijoittaa lainkaan rahaa perustettavaan yhtiöön, vaan antaisi maapohjan pääomana. Finndomolta tulisi 40 000. Kupletin juoena oli, että tällöin talojen rakentamista EI TARVITSISI kilpailuttaa, vaan seitsemän omakotitaloa tulisi pienosakkaalta suoraan.

Kätevää. Helppoa.

Hallituksen enemmistö nieli syötin. Tässä vaiheessa bloginpitäjä ja Maj-Brit Varpe (kok.) jättivät eriävän mielipiteen koko asiasta. Yhtenä syynä oli se, ettei koko hankkesta oltu tekemässä edes minkäänlaista koemarkkinointia.

Suurin osa hallituksen silloisista jäsenistä uskoi (niin kuin periaatteessa kuuluukin) johtavan vrkamiehen, eli kaupunginjohtajan vakuutteluun, että Uudessakaupungissa on huutava pula Tontonmäelle rakennettavien asuntojen kaltaisista asunnoista, sekä vuokra- että omistussuhteilla. Yksi vakuutus oli kymmenet autotehtaalle muuttavat ulkomaalaiset insinöörit perheineen.

Kiinteistöyhtiö perustettiin ja pääomat sijoitettiin. Nyt oli asia saatu pois luottamustoimihenkilöiltä kaikilta muilta osin, paitsi lainan suhteen. Kaupunginvaltuusto myönsikin, muutamaa hajaääntä lukuunottamatta, milljoonatakauksen pääosin veronmaksajien omistamalle yhtiölle. Bisnes on bisnes, vastuu veronmaksajien, voisi sanoa.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan einstein tajutakseen Finndomon 40 000 euron sijoituksen. Kun se myi yhtiölle talot, kauppahintaan on varmasti yritys liottanut myös aiemman sijoituksensa.

Tässä valmistelultaan osin juonikkaassa, mutta surkuhupaisassa asiassa on myös sellainen erikoinen piirre, ettei yksikään paikallinen urakoitsija päässyt missään kohtaa tarjoamaan omaa ratkaisuaan.

Kun tätä kummastelimme kaupunginhallituksessa, oli johdon vastaus yksiselitteinen: Kun kukaan ei ollut vuosiin ostanut aluetta, niin ei sitä silloin edes tarjota.

Bloginpitäjä keskusteli asiasta paikallisten rakennusyrittäjien kanssa ja voitte arvata heidän vastauksensa: On aivan eri asia rakentaa seitsemän omakotitaloa pelkän yrityksen riskillä, kuin että päävastuu koko projektista on veronmaksajilla.

Finndomon ehdoilla olisivat varmaan kaikki uusikaupunkilaiset ja lähiseudun urakoitsijat ottaneet "riskin". Silloin olisi ainakin paikallisesti työllisyys hiukan kohentunut. Nyt ei käynyt edes niin.