Maanantain hallituksen kokouksessa tuli sitten pidettyä oikein avautumishetki meikäläisen toimesta. Kokouksessa käsiteltiin –demariryhmän ulko-ovella seisoskelevan– Juha Aaltosen aloitetta, jossa käsiteltiin hallintosäännön tarkistamista...

Koko aloite sai alkunsa teklasopasta joka oli huhtikuussa viime vuonna. Soppahan oli esillä myös lehdissä tuolloin.

Aloitteen käsitteli ilmeisimmin kaupunginjohtaja, ainakin nimi on paperissa (tosin sekään ei uusikaupunkilaisesta byrokratiasta kerro vielä mitään. Meillä kun on toisten virkamiesten tapana käpälöidä toisen virkamiehen lausumaa...). Teksti on seuraava:

"Hallintosäännön 48 §:n mukaan toimielin voi päättää ottaa käsiteltäväksi sellaisenkin asian, jota ei ole mainittu kokouskutsussa. Hallintosäännön 10 §:n mukaan myös ns. ylimääräisen asian käsiteltäväksi ottaminen on tapahduttava viranhaltijan esittelystä, eikä esim. toimielimen jäsenen ehdotuksesta."

Okeiokei... homma selvä, kun pykäliä kerätään, niin homma on selvä. Tosin toisaalla blogissa on myös kuntaliiton lakimiehen vastaus kysymykseeni. Ja se siitä. Sain sellaisen selonteon asiasta, että oksat pois. Semanttista sanailua.

Toisaalta ketään ei kiinnostanut tuolloin, ettei koko pöytäkirja ollut kokouksen kulun mukainen... Ei kiinnostanut hallituksessa ketään, vaikka asian hallitukselle toin, kun satuin olemaan kovan onnen kokouksessa "pyhän pöydän" edustajana. Kokouksen pöytäkirjan allekirjoitti esimerkiksi Lohimies, joka kummasteli miksei ylimääräistä pykälää ollut pöytäkirjassa. Kokemattomuuden piikkiin meni, kun hänelle vakuuttamalla vakuutettiin virastotalolla, että se EI ollut pykälä, vaan asiasta keskusteltiin. Ja asian kun oli jo allekirjoituksellaan vahvistanut itse teklan puheenjohtajakin.

Tämä sama asia oli myös paikallisessa totuuden torvessa, jota lainasin blogissani aiemmin, missä lautakunnan puheenjohtaja kertoi, että asiasta "vain keskusteltiin". 120 vuotta totuutta kertoneen lehden ykkösnyrkkitoimittajatar jututti juttuunsa vain ja ainoastaan kahta henkilöä, vaikka ainekset olisivat olleet mehevään juttuun. Totuuden asiasta paljastanut artikkeli olisi kiinnostanut ainakin 278 ihmistä, niitä, jotka ovat minua äänestäneet kunnallisvaaleissa. Juttu kun jäi sen verran kesken, että avoimeksi jäi se, kumpi herroista valehtelee, "työväentalon mafian juoksupoika" vai kaupungin "ääniharavahäirikkö".

Onpa kovin vaikea pohtia, miksei viiltäväkynäinen toimittajatar soittanut kokouksessa paikalla olleille kymmenelle muulle lautakunnan jäsenelle ja kysynyt heidän näkemystään asiasta, otettiinko ylimääräinen pykälä yksimielisesti vai keskusteltiinko asiasta jonninjoutavuuksia..

Mutta varsinainen avautumiseni vain sivusi äskeistä asiaa. Vastaavaan on sen jälkeen törmännyt moneen eri kertaan. Eri muodoissa, mutta aina taustalla on epärehellisyys, niin kuin tässäkin asiassa.

Kerran olen avoimesti sanonut kaupunginhallituksessa henkilön valehdelleen kysymykseeni sillä seurauksella, että istuin seuraavassa kokouksessa hallituksen "pyhän kolminaisuuden" eli puheenjohtajiston oiottavana, etten saa käyttää sanaa "valehdella". Vasemmiston edustaja evästi sanomaan jatkossa sanonnan "muunneltua totuutta" sanan "valehdella" sijaan. HuiHaiHaapa, ja tämä on siis politiikkaa. Ja sapiskaa tuli myös karkeasta kielenkäytöstä, kun suusta tuli "perkele". Taatusti tulee jatkossakin välillä, vaikka suutani olen parhaani mukaan jopa pyrkinyt siistimään.

Jos jotain olen hallitustyöskentelystä reilun vuoden aikana oppinut on, ettei koiria ole karvoihin katsominen. Onko se asiallisempaa käyttäytymistä, että puku päällä pelleillään ja ollaan olevinaan "tärkeitä" ihmisiä tärkeässä paikassa puhuen kuin joku samperin puhekoulun käynyt ja kuitenkin toimet ovat kaikkea muuta kuin asialliset. Sitä alkaa pikkuhiljaa ymmärtää mitä Ison Kirjan heppukin sanoi ja tarkoitti sanalla "ulkokultaiset".

Hallituksen pöydän ääressä kun istuu niin aina ei tiedä onko sitä oikeasti lähestulkoon kaupunkimme kaikkein pyhimmässä vai eteläisen Ranskan hämyisessä viinikellarissa korkkiruuvikokoelman kanssa.

Maanantain kokouksessa kerroin kohtuullisen pitkässä puheenvuorossani kokemukseni ja näkemykseni kaupunkimme johtavien päättäjien toimista kuluneen reilun vuoden ajalta, mitä kaupunginhallituksessamme olen istunut. Siis siinä paikassa, missä jäävätään ja äänestetään asiassa esteelliseksi, jos oli allekirjoittanut kouluvalituksen, vaikka edes itse itseään ei esteellisenä pidä. Siis siinä paikassa, missä kaupungin työntekijä suvereenisti esittää itseään koskevissa asioissa esityksiään, eikä ole puhettakaan esteellisyydestä. Siis siinä paikassa, missä korkeassa asemassa oleva kaupungin virkamies työntekijänä toimii itse itsensä työnantajana. Siis siinä paikassa, missä oma asemani koko hallituksen jäsenenä kyseenalaistettiin nykyisen ammattini vuoksi ja lakikirjoja ja ennakkotapauksia hallituksesta poissulkemiseksi kaivettiin oikein työn kanssa. Siis siinä paikassa, jonka yksi suurimmista ongelmista on vinoutunut ikärakenne. Siis siinä paikassa, jossa käydyistä keskusteluista ei saa sanoa halaistua sanaa neljän seinän ulkopuolelle, kuin ehdottomasti silloin kun kyseessä on salainen asia, jos tarkoitusperät sitä vaativat. Silloin avuksi tulee se kuuluisa kahdestoista kaupunginhallituksen jäsen, totuuden torvi.

Lisätäänkö jotain listaan...?