Jos seitsemänkymmentäluvulla alkanut maikkarin "Toivotaan, toivotaan" -ohjelma on ollut kuopattuna vuosia, niin paikallinen "Toivotaan, toivotaan" -konsertti järjestetään Uudessakaupungissa lähes joka maanantai-ilta kokoushuoneessa 426.

Tuo toivominen sai viime maanantaina taas pontta, kun kaupunginhallitus päätti lähes yksimielisesti esittää valtuustolle osallistumista "Lounaisrannikon kehittämisvyöhykkeen toimintaan" vuotuisella 25 000 euron panoksella. Mikäli valtuusto tähän lähtee, se sitoutuu vuosittain osoittamaan talousarviossa kyseisen summan Turku-Uki-Rauma-Pori kvartetin henkeäsalpaavaan yhteistyöhön nimikkeellä "Lounaisrannikko nousuun".

Perusteluna tälle tärkeälle mukanaololle on satamatoimintojemme säilyminen. Saapa nähdä kuinka Naantalin satama katoaa kartalta kokonaan hienon hankkeen myötä, kun eivät ole lainkaan mukana nahkaansa pelastamassa.

Eikä tässä vielä kaikki. Tuo 25 000 euroa on vain mukanaolon iloa. Lisää rahaa poltetaan kun sitten ollaan mukana jossain hankkeessa.

Toivottavasti kaupunginvaltuustossa ollaan edes hereillä.

Kyl meil vaa rahhaa o, sanoisin. Kun tuohon summaan lisätään vielä virkamiesten palkat ja luottamustoimihenkilöiden palkkiot plus kilometrikorvaukset tämän paperille haisevan hankkeen tiimoilta, niin summa sen kuin kasvaa. Äkkiseltään sitä kuvittelisi virkamiehillämmekin olevan ihan omasta takaa vajaan seitsemän miljoonan pohdittavaa taloudessamme.

Mutta niin kuin kaupunginhallituksessa on tapana sanoa, "toivotaan, toivotaan", että joskus asiat ovat kohdallaan ja korjaantuvat. Vallankahvassa vuosikymmenet roikkuneet, tosin nyt virkamiesten jalkoihin jääneet vasemmistopoliitikotkaan (siis ne, jotka siunaavat historiikkeihin 200 000 euroa tuosta vain tässä taloudellisessa tilanteessa) eivät vain tahdo ymmärtää, että kuntalaisten luottamustoimihenkilöinä ovat siunanneet vuosien aikana teräskamreeri Olli Mäkelän rahastoimat eurot viimeistä lanttia myöden kuntatalouden mustaan aukkoon. Ja kyse ei ole sen enempää kuin miljoonista.

Nyt rahamassi on tyhjä ja sama laulu jatkuu: "Toivotaan, toivotaan".

Saapa nähdä koska otsa kolahtaa kokoushuoneen pöytään ja herätään todellisuuteen, eli tähän päivään.

No, meikäläinen, tällainen "junttihäirikköäärioikeistopoliitikko" ei voi todeta, kuin että "En aina oikein jaksa ymmärtää.."