Otsikon hokemaa on saanut kuulla näin tulevien kuntavaalien alla ihan riittämiin. Lähinnä joiltakin muilta ehdolla olevista...

Menneet ovat menneitä. Se on totta. Ainoa mhin voimme vaikuttaa, on tämä päivä ja osin ehkä huomiseenkin. Ja suunnitelmia kuuluu olla. Meillä jokaisella. Yksilönä. Ja kaupunkina.

Menneet ovat kuitenkin hyvä oppikirja tulevaan. Jos niin haluamme. Usein kuulee sanottavan, että "historiasta tulee ottaa oppia". Tosin historian tunneilla koulussa aikoinani opin (sen mitä pulinaltani kuulin) ettei historiasta voi oppia, muuta kuin sen, että historiasta me ihmiset emme opi yhtään mitään, vaan lankeamme samoihin kuoppiin.

Se oli ehkä vuosisatojen historiaa se. Mutta mikäli hiukankaan kunnallispolitiikassa osattaisiin katsoa taustapeiliin, edes lähihistoriaan, niin olisikohan Tirkkalan "kaavamoka" onnistuttu välttämään Tontonmäen kohdalla jos hiukan olisi vilkaistu olan yli? Molemmissa kun ohitettiin normikilpailutus "ythteistyösopimus" -paperin avulla. Se oli suosittu termi kaupunginhallituksessa, kun haluttiin keplotella jokin asia tai maapläntti jollekin mielitietylle.

Menneiden tonkimisen suurimpina vastustajina tuntuvat olevan ne, jotka ovat olleet vallankahvassa kaupungissa silloin, kun näitä tunkioita on syntynyt. Sen vuoksi ymmärrän mainiosti innon tuohon mantraan pelkästä eteenpäin katsomisesta.

No, katsotaan eteenpäin. Näillä näkymin Uusikaupunki on tekemässä vajaan neljän miljoonan miinuksen tulevaan tilinpäätökseen. Sitä edesauttaa jo valmiiksi tehty puolentoista miljoonan euron alijäämäinen budjetti tälle vuodelle. Ehkä se oli sitä toivotalkoilua se.

Olen aina ihmetellyt sitä yltiöpositiivisuutta, mikä johtavilla poliitikoilla on huomisen suhteen. Taloudellisesti. "Kyllä ajat siitä paranevat ja meillehän on tulossa vaikka mitä uutta ja hienoa". Tuota kuuntelin JO VUONNA 1997 kaupunginvaltuustossa ja muutamien kanssa yritettiin, ei, ei olla pessimistejä, vaan REALISTEJA kaupungin talouden suhteen. Ja tulokset näkyvät tilinpäätöksissä... Ja samat jannut hokevat, ettei menneitä kannata penkoa... Tilinpäätöksiä tarkastellessa sen huomaa; mennyt mennyttä on ja that´s it.

Toivottavasti tuleva budjetti ei ole tuhansien toiveiden maalaama, vaikka hyvää on taas edessäpäin. Eletään reaaliteeteissa, eikä uskossa, että taivaalta sataa rahaa.

Kunnallisveron korotuspaineita on ainakin 2% verran. En tule kannattamaan jos joku sellaista esittää. Ratkaisuna helppo, mutta pelkkää Buranaa. Se ei puutu sairauteen, vaan lievittää kipua.

Mieluummin hallittu velanotto yhdessä hallinnon suoraviivaistamisen kanssa (ts. rakenneuudistus koko kaupunkiorganisaatioon, josta on neljä vuotta VAIN puhuttu). Meillä asuminen kaupungissa on kallista niin kuin olemma saaneet lukea.

Lisäksi esimerkiksi lapsiperheiden palveluiden osalta muun muassa päivähoidon maksujärjestelmä on erittäin kankea ja epäystävällinen asiakkaalle. Hoidon tarpeen mukaan porrastettu maksu on asiakkaalle edullisempi JA tullee vähentämään myös palveluntarjoajan työmäärää, eli verorahojen kulutusta. Tämä yhtenä pienenä esimerkkinä kauniin kaupunkimme pullonkauloista. Pieniä pullonkauloja kun on paljon, niistä tulee yksi iso silloin, kun perhe pohtii muuttoa toiselta paikkakunnalta Uuteenkaupunkiin.  Lisäksi meillä on jo nyt seutukunnan korkeimpiin lukeutuva veroprosentti.

Houkuttele näillä sitten niitä asukkaita tänne. Tai onhan meillä meri iha rannas. Tontonmäenkin nurkilla.