Tervehdys veroparatiisimatkalta Östhammarista, Ruotsista. Twin Town Conferessissa keskityttiin kahden tiiviin päivän aikana kuulemaan kahdeksan eri EU-maan toimia kestävän kehityksen tiellä pysymisestä, sinne pääsemisestä sekä tien suunnasta. Kyseessä olivat siis hienot kaksi sanaa ”sustainable development”, ”kestävä kehitys”

Paljon käytiin keskustelua myös trendikkäästä hiilijalanjäljestä, jonka me jokainen omilla toimillamme jälkeemme jätämme.

Seminaarimatkaajina me onnistuimme tässä. Yhteiseurooppalaisesti jätimme jalanjäljen joka ei voi olla kovin pieni.

Matka taittui lentokoneella Tukholmaan. Kahden tunnin mittainen linja-autokyyti viehättävään Öregrundiin. Matka majoituspaikasta itse seminaaripaikalle taittui kolmen vartin aikana mukavasti linja-autolla. Mennen tullen. Moneen kertaan.

Kun kahdeksan maan nuoret kertoivat ansiokkaasti maidensa jätehuoltopolitiikasta ja jätteiden kierrätyksestä, kestävästä kehityksestä sekä kaiken tämän viemisestä käytäntöön, me niin sanotut seminaariaikuiset paiskoimme kertakäyttömukimme yhdessä banaaninkuorien kanssa samaan roskikseen kuin seitsemänkymmentäluvulla, ilman sen suurempaa tunnontuskaa huomispäivän jätemääristä. Eipä ollut jätteiden lajittelu päivän sana taukojen aikana.

Mieliämme kaihersi ainoastaan se, mitä pukisimme lauantain juhlaillalliselle päällemme, että edustaisimme mahdollisimman näyttävästi vieraalla maalla kaukana. Eipä meiltä eri kaupunkien edustajilta puuttunut kuin pihlajapuu kainalosta, niin kulttuuri olisi ollut kunnon ystävyyskaupunkimeininkiä Neuvostoliittolaisittain.

Väkisinkin veroparatiisimatkailijan mieleen nousi saldona kansainvälisen seminaarin osalta vanha, mutta niin tuttu fraasi: ”Älä tee sitä tänään, minkä voit huomenna toisella teettää.”

Mutta asiaan…

Uudenkaupungin kaupungin tiedotussihteeri on lausuntonaan Kokoomuksen, Keskustan ja Perussuomalaisten aloitteeseen sanonut muun muassa seuraavaa:

”Työskentely seminaarissa on tehokkaampaa, kun kaikki ovat koko ajan paikalla.”

Haluan kysyä ketkä kaikki? Ilmeisesti ne kaikki, jotka pääsevät lähtemään noin vain pariksi päiväksi reissun päälle.

On merkillistä, että saadakseen äänestäjiensä toimesta valitut luottamustoimihenkilöt mukaan päätöksentekoon, kaupungin pitää tarjota puitteet asioiden hoitoon jossain kylpylöissä tai vastaavissa. Äänestäjien rahoilla.

Eikö silloin päätöksenteossa ole mukana aivan väärät ihmiset? Täytyykö olla kasoittain hauskaa ja hyvää ja porealtaita, jotta viitsimme vaivautua yhteisten asioiden ääreen. Mielestäni ei pidä.

Teenkin päätösehdotuksesta poikkeavan esityksen. Se on sisällöltään täysin sama kuin alkuperäisessä aloitteessa. Samalla haluan kiittää tiedotussihteeriä lausunnostaan aloitteen osalta ja muistuttaa meitä kaikkia, että innolla säästimme perhepäivähoidossa olevien lasten retkirahoista muutaman tuhat euroa. Josko meidän olisi kerrankin aika tässä omassa sievässä hiekkalaatikossamme olla niitä pikkulapion heiluttelijoita kurahousuinemme.