Uudenkaupungin talous on viimevuotisten lukujen valossa matkalla kuralle. Se on edellisten päättäjien perintö nykyisille. Vajaan miljoonan euron alijäämä.

Suomeksi sanottuna me uusikaupunkilaiset olemme syöneet jääkaapistamme miljoonalla eurolla enemmän kuin mitä meillä olisi ollut varaa.

Vaan sepä ei tunnu missään.

Maanantain hallituksen kokoukseen tulee nuijittavaksi Uudenkaupungin uuden historian kirjoittajan valinta. Hinnaltaan 170 000 euroa (alv 0%)

Mitä sillä saamme? Vuodesta 1940 tähän päivään olevan historiapläjäyksen Uudestakaupungista. Tai siis emme saa, sillä hinnassa ei ole painokuluja. Eli ne päälle vielä.

Historiatoimikunta on tehnyt ansiokasta työtä. Sitä ei käy kiistäminen.

Uudenkaupungin uuden ajan historian kirjoittamista ajettiin jo 2000-luvun alussa. Silloin ei ollut siihen varaa. Rahat olivat piukassa. Nyt kun rahat ovat loppu, niin raha löytyykin. Erikoinen yhtälö.

Historiankirjan kirjoittaminen tässä taloudellisessa tilanteessa on enemmän kuin outoa. Siihen tarvittava materiaali on arkistoituna ja säilyy taatusti vielä muutaman vuoden arkistossa, vaikka kirjaa ei juuri nyt kirjoitettaisi. Odottamassa taloudellisesti parempia aikoja.

Tai sitten tällä menolla odottamassa sitä viimeistä historiankirjan kirjoitusta, missä kaupunkimme teoksen viimeisessä luvussa liitetään esimerkiksi Raumaan. Konkurssin jälkeen.

Maanantaina asia nuijitaan päätökseen.

Tulen esittämään hankkeen keskeyttämistä.

Säästyvällä noin 200 000 eurolla voidaan sitten tulevaisuudessa kattaa viidesosa viimevuoden alijäämästä.

Se on jo hyvä alku.