Tänäaamuna en saanut nukkua pitkään, vaikka Isänpäivän toivelistalla se olikin ollut ykkösenä. Jälkikasvu oli malttamattomana –edellisten vuosien tapaan–  jo kukonlaulun aikaan makuuhuoneen oven takana metelöimässä. Kourassaan heillä oli tällä kertaa purkillinen itsetehtyä sinappia. Nämä ovat kuitenkin hetkiä joita ei mistään summasta vaihtaisi pois.

Viime päivien aikana on näemmä blogeissa ja jopa AS:n nettilehden kommenteissa esitetty, miten olen edellisen hallituksen kokouksen jälkeen ollut kaupunginjohtajan palkankorotuksen kannalla. Taas kerran oiva osoitus siitä, miten ihan kaikkien hallituksen jäsenten kuulolaitteissa ei tuo äänen kiertäminen ole aivan ongelmatonta.

No, se siitä. Nämä väitteet ovat oiva osoitus siitä, miten hankalaa on koittaa saada johdonmukaisesti toimivia ja -ajattelevia luottamustoimihenkilöitä kiinni jostain epämääräisestä politikoinnista.

Toisaalta nämä nimettömät "asiantuntijat" ja loanheittäjät taitavat tietää sen, että tulen esittämään palkankorotuspykälässä aivan muuta kuin esittelijä. Kannatti sitä kukaan tai ei. Se tuossa asiassa ei kaikille ole mukavaa. Joutunee ihan nimellään perustelemaan kantaansa... Mutta mukavuuden takia en ainakaan itse istu luottamustoimessani. Minussa kun taitaa olla tuota masokistin vikaa.

Tänään, kunhan täytekakut on jyystetty kupuun, on edessä vielä kaupunginhallituksen esityslistan ja sen liitteiden syynäily tarkemmin. Näyttää siltä jo nyt, että huominen kokous on pitkä kuin nälkävuosi. Epäilen vahvasti, että monessa asiassa päädytään äänestyksiin. Niin hallituksessa kuin vielä valtuuston budjettikokouksessakin.

"Hei ja moi ja hilsekoi", sanoi Bert päiväkirjoissaan.