Pelkotiloja on monenlaisia. Joku pelkää hämähäkkejä, joku anoppia, joku korkeita paikkoja, joku vettä. Näillä kaikilla pelkotiloilla on olemassa jokin hieno tieteellinen nimikin. On araknofobiaa ja muuta fiksulta kuulostavaa.
Uudessakapungissa tuntuu päätään nostavan persuknofobia, ainakin mitä paikallislehtemme palstoilta on luettavissa.
Minkälainen tauti tämä persuknofobia on ja onko siihen minkäänlaista parannuskeinoa?
Persuknofobian kansallisempi nimitys voisi olla vaikka perussuomalaisuuden pelko. Vai eikö se ole sitä, kun paikallislehden johtava journalisti kummastelee, miten vastuuttomia ovat niin sanottujen valtapuolueiden valtaapitävät, kun päästävät kunnallisen päätöksenteon vaa'ankieleksi neljä persusta?
Ei voi provosoinnista oikein edes provosoitua. Sen verran lässähtänyttä oli paikallislehden anti tältä osin. Vaikka laskisi matematiikalla miten päin tahansa, kaupunginvaltuustossa on 43 paikkaa ja hallituksessa 11. Jokaisella paikalla on henkilö ja henkilöllä ääni. Toisilla kantavampi ja toisilla hiljaisempi. Osa on jopa onnistunut sompaamaan sen neljä vuotta avaamatta suutaan kertaakaan muutoin kuin haukotukseen.
Tietysti on mieltä hivelevää, jos vuosia paikallispolitiikkaakin seurannut media on sitä mieltä, että neljä persusta pystyy kääntämään kuntalaivan kurssin omin voimin johonkin epämääräisen pelottavaan suuntaan.
Tätä kuvitelmaa kutsuisin jonkinlaiseksi persuknofobiaksi.
Persuknofobia on mitä suurimmassa määrin pelkoa rehellisyydestä ja vastuullisuudesta. Noista kahdesta termistä, jotka on onnistuttu hävittämään politiikan vallanhimoisesta maailmasta.
Vastuunpakoilua toimitti sujuvasti istuva kaupunginhallituksemme, joka lisäsi vaalien jälkeen kaupungin käyttötalousmenoihin yli 300 000 euroa. Tosin asia oli mitä parhain. Vanhuksista ja lapsista on pidettävä huolta. Se on selvä. Mutta vaakakupissa on toinenkin puoli. Ei se, että vasemmiston väri on perinteisesti punainen, saisi tehdä heistä joulupukkia, sillä politiikankin joulupukin säkin sisukset kustantaa joku muu kuin punanuttu itse.
Vastuullinen päätöksentekijä olisi päätösesityksessään esittänyt myös mallia siihen, miten käyttötaloudesta toisaalta nipistetään samainen summa. Suosiota saadakseen ei niukkuutta saa kuntalaisille jakaa. Jos valtaapitävien sanavarastoissa olisivat käsitteet vastuullisuus ja rehellisyys, niin säästökohteet budjetin tasapainottamiseksi olisivat löytyneet oikeasti, ei kepulikonstein. Tässä taloudellisen taantuman kynnyksellä kaupungin verotuloennusteen ylöspäin hilaaminen tuntuu lähinnä säälittävältä hätävarjelun liioittelulta.
Persuknofobiasta kärsiville voidaan todeta, että eiköhän uusikaupunkilaisessa kunnallispolitiikassa ole paljon isompia pelon aiheita kuin avoimen ja rehellisen politiikan takana seisovat neljä persusta.
Sillai rehellisesti sanottuna.

Linkki persuknofobiasivulle