Kautta Suomen sodanjälkeisen historian on "todellinen" poliittinen oppositio leimattu häiriköiksi, kylähulluiksi ja räyhääjiksi ja niin edelleen...

Se on ollut tehokas tapa vaientaa valtaapitävien arvostelu ja pitää huoli, että niin sanottu "oikeanlainen oppositio" jota vuorollaan on edustanut SDP, Kokoomus tai Keskusta, on ollut hallittavissa, sillä nämä kolme ovat pyörittäneet onnistuneesti valtaansa kolmenkesken vuosikymmenet ja senpä vuoksi rivikansalaisella on mennyt usko siihen, että äänestämällä edes voisi vaikuttaa politiikkaan. Mielestäni on naurettavaa sanoa, että Suomessa äänestysprosentit ovat laskeneet sen vuoksi, että "meillä asiat ovat niin hyvin", ettei äänestäminen kiinnosta.

Missä muualla vaalivoittaja saa vain viidenneksen annetuista äänistä? Huolestuttavaa on vielä se, että annettuja ääniäkään ei enää vaaleissamme anneta kuin puolet mahdollisesta.

Minua ei ole myöskään äänestäminen kiinnostanut kuin vasta viime vuosina. Syy kiinnostumattomuteen on ollut siinä, ettei sillä tavalla ole voinut vaikuttaa politiikkaan. On ollut sama äänestääkö demaria tai kokkaria. Loppujen lopuksi ääni menee samalle valtaeliitille, joka on ollut vallassa maassamme sodanjälkeisen historiamme.

Kun katsoo uusikaupunkilaista kunnallisvallanpitäjäporukkaa, tulee täysin samaan lopputulokseen ilman puoluetaustoja. Virkamiehet ja virkamiespoliitikot ovat yhtä kermaa tälläkin hetkellä, vaikka talous luisuu käsistä. Välittömiä toimia talouden tasapainottamiseksi vaativat poliitikot ovat näitä häiriköitä ja kylähulluja.

Jos olisin itse virkamiehenä kaupunkiorganisaatiossamme ja samalla johtava luottamustoimihenkilö, niin en kovin hanakasti vaatisi toimia organisaatiorakenteemme uudelleenjärjestelyiksi. Se kun saattaisi koskettaa hyviä kavereitani tai sitten pahimmassa tapauksessa omaa tointani tai peräti virkaa.

Allekirjoitan edelleen sen, ettei kaupungin luottamustoimihenkilöorganisaatiossa saisi istua virkamiehistöä luottamustoimihenkilöinä. Virkansa puolesta heitä kun istuu jo mukana ihan riittävästi.

No, äskeisestä tulee taas häirikköleimaa, mutta onneksi se ero tässä sodanjälkeisessä oppositiossa olemisessa on, että nyt ajatukset voi tuoda julki ilman, että pyhää kolminaisuutta vahvasti tukeva lehdistö sensuroisi olennaisimpia lauseita. Julkaiskoot omaa propagandaansa, vaikka sitten tekstaripalstoillaan...

Lisättäköön vielä se, että vuosikymmenet on ollut muotia julistaa "keskustelua herättäviä" asioita salaisiksi ilman todellista syytä pitää asioita salassa.