Nimittäin vilkas kouluverkkokeskustelu kuntalaisten huulilla. Maanantaina ja tiistaina kouluverkkoselvitystä esitellään niin Uudessakaupungissa kuin Kalannissakin. Aion olla molemmissa tilaisuuksissa kuulemassa tuloksia. Ja ennen kaikkea niiden ihmisten tuntoja, joiden elämään tuleva kouluverkkoselvitys ja sen ratkaisut vaikuttavat.

Oman kantani asiaan muodostan, kunhan saan eteeni kouluverkkoselvityksen ja vaihtoehtoratkaisumallin, jota muun muassa rehtorit ovat olleet pykäämässä. 

Kohta alkaa lobbailut ja käänytykset meidän kyläpoliitikkojen kesken. Siinähän lobbaavat.

Mietin tuossa, kun kuulin, että yhtenä kyläkoulujen sulkemisen perusteena olisi yläkouluun tulevien oppilaiden tasoero kaupungin ja pikkukoulujen välillä. Tahtoisin tuon perusteen paperilla. Tosin onko se minun murheeni, jos siitäkin "faktasta" huolimatta maaseudulla asuvat vanhemmat haluavat lapsensa käyvän omaa kyläkoulua, vaikka oppimistaso olisikin heikompi?

Vastaan, että ei ole. Mielestäni tehtäväni luottamustoimihenkilönä on toimia kuntalaisen sanansaattajana virkamiehiin päin ja tehdä päätöksiä herkällä korvalla ja sydämellä. Jos esimerkiksi Hallun kylän tai Pyhämaan asukkaat pitävät ensiarvoisen tärkeänä oman koulun säilymistä, niin eikö silloin heitä tulisi tukea luottamusmiestasolla? Vaikka senkin kustannuksella, että näiden koulujen oppilaat olisivat vähemmän "koulutettuja" yläkouluun siirtyessä.

Luottamustointaan hoitavan henkilön ei käsittääkseni kuulu olla mikään kansan sivistäjä.

Älyllisesti pelkkiä numeroita pyörittelevän konsultin työ saattaa olla totta joka piiru. Se, onko siinä myös viisauden siemen mukana epäilyttää minua koko kaupungin kehittämisen näkökulmasta.

Olin viime koulujensulkemiskierroksella keltanokkana valtuustossa ja suututin ikihyviksi muutaman johtavan poliitikon paiskomalla silloisen 200 000 markkaa maksaneen palvelututkimuksen puhujapöntön takaa pitkin lattioita. Silloin ei KUNTALAISTEN mielipide asiassa paljon painanut.

Muistojeni tallelokeroon on tuolta illallta syöpynyt Neues Deutsch... siis kaupunginhallituksen 12. jäsenen toimittajan (ei muuten ole Leena Huittinen) lausuma kokouksen jälkeen. Kyläkoulut päätettiin sulkea ja toimittaja totesi:
– On se hyvä, että ne koulut laitettiin kiinni. Minä en haluaisi, että maksamiani veroja käytetään kalliimpaan opetukseen kyläkouluissa.
En voinut vastustaa taas kerran kiusausta vaan totesin:
– Arvaapa kuinka paljon minua ottaa aivoon, että verorahojani käytetään toimittajan gynekologipalveluiden rahoittamiseen?

Mikäli tälle itsekkyyden tielle lähdetään palvelujen priorisointikeskustelussa, olemme vaarallisella tiellä.