"...Lipponen ja kumppanit, sillä  ilmoitan teille suuren ilon, en ole äärioikeistolainen, vaikka olinkin ehdolla Perussuomalaisten listoilla kunnallisvaaleissa."

Tuo tuskin kiinnostaa uutisnikkareita ja mediaa niin paljon kuin jonkin museomme joulukattauksen kertomuksen kolme saksankielistä sanaa. Tämänkin hesariin asti lipsuneen TÄRKEÄN uutisen oli masinoinut paikallinen Lipposen kollega. Mutta olkoon. Hyvä osoitus siitä, että media on todellakin osa politiikkaa. Ja tässä tapauksessa kaiken lisäksi varsin säälittävällä tavalla. Joku viisas sanoi, että uutiset ovat aina toimittajansa mielipiteitä. Viisas on oikeassa.

Tänään oli pakko ottaa kantaa. Entinen pääministeri pelotteli Perussuomalaisilla, jotka edustavat 30-luvun äärioikeistolaisia. En tunnista itseäni. Olen duunariperheen esikoinen, joka on kasvanut siihen, että työnteko on se, jolla itsensä kuuluu elättää ja rehellisyys on hyve, josta kuuluu pitää kiinni. Politiikassakin. Arvostan menneiden aikojen työväenliikettä ja muistelen kunnioituksella sen historiaa.  

No laivat ne seilaavat ja sumutorvet huutavat. Uskon vakaasti, että suurin osa suomalaisista osaa katsoa tämän entisen pääministerin lausuman läpi. Huoli on omien kannatuksesta ja kun rehellisyyttä ei saada kuriin, niin keksitään vaikka mitä mörköjä. On tämä huvittavaa puuhaa. Suurin vaara politiikassa ovat näköjään suoraselkäiset ja rehelliset suomalaiset.