Eilen vietettiin taas aikaa säästötyöryhmässä. Vaikka omalta osaltani koen koko ryhmiksen melko merkityksettömäksi, niin ainakin tietoa säästökohteiden taustoista tulee melkoisesti oman valtuustoryhmän jäsenille jaettavaksi. Tieto lisää tuskaa, mutta ei se meikäläistä limaiseksi "kun nämä ovat niin hankalia ja monimutkaisia asioita, että tavallinen kuntalainen ei niitä ymmärrä" -paikallispoliitikkojuntaksi onneksi tee. Simppeleistä asioista on kuitenkin kysymys. Rahalla mitataan arvomaailma ja se, minkä arvoinen on lastemme tulevaisuus politiikan maailmassa.

•••••

Säästöryhmiksen jälkeen istuttiinkin sitten hallitus. Pohitullin koulun keittiön saneeraustyön aloittamiselle annettiin lupa. Tosin valtuustolta unohtui pyytää viime kokouksessa reilut 200 000 euroa lisämäärärahaa, kun LVI-homat olivat kalliimmat kuin laskettiin. No näinhän se menee, kun "on kiire" asioilla. Annetaan duuneille lupa. Kyllä se valtuusto lisärahan myöntää. Tottakai. Kun ei muuta vaihtoehtoa ole.

Jätin eriävän mielipiteen luvan antamisesta saatesanoilla "Lypsävä lehmä pitää joskus ampua. Silloin kun se on sairas". Muut hyväksyivät luvan antamisen. se on heidän asiansa. niinhän vallan ytimessä ovat jo vuosikymmenet toimineet. Mihin koirat karvoistaan pääsisivät.

Ruokapalvelupäällikön toimen täyttäminen jätettiin pöydälle (niin kuin on ollut tapana joka kokouksessa joku asia jättää, vaikka sen kummempaa ei asian tiimoilta tapahtuisikaan seuraavaan kertaan). Nyt selvitetään josko ruokapalvelupäällikön toimen tehtävät voitaisiin jakaa. Ongelmallista kuulemma on se, että töiden jakamisesta homma leviää käsiin... Aika erikoista. Jos töitä jaetaan vaikka yksityisellä sektorilla eri henkilöiden kesken, niin samalla jakaantuu myös vastuu.

Joskus tosin tuntuu, että tuo sana "vastuu" on aika hämärä käsite kunnallisessa organisaatiossa. Joissain tapauksissa.

•••••

Olen huomannut miten paikallisblogeissa velloo sensuurikeskustelu. Aika hauskaa. Meikäläinen ainakin kirjoittaa sen minkä kirjoittaa ja tämä blogi on täynnä omia ajatuksiani paikallisesta päätöksenteosta. Kun mennään sille tasolle, että "joku sanoi jollekin ja sitten me sitä ja tätä" on väistämättä edessä väittely ja toisen käden tietoa asiasta, pahimmillaan pelkkää luuloa oikeasta tiedosta. Itse pyrin kirjoittamaan vain sellaisista asioista, jotka tiedän tapahtuneen. Toisin sanoen asioista jotka olen paikalla ollen elänyt ja kokenut. Mutta jos joku nauttii väittelystä jossain helkkarin kommentointipalstalla, niin sellainen ilo hänelle suotakoon. Onhan niitä ihmisiä koukussa hedelmäpeleihinkin.