Lomat on lusittu ja tauot pidetty. Kohta on edessä istuntoja ja päätöksentekoa luottamustoimissa.

Vaikka kesän aikana on tullut pidettyä taukoa bloggailuissa, niin muiden kirjoittelua on tullut seurattua aina kun näytön ääreen ovat silmät eksyneet. Alkaa jo olla melkoista keskustelupalstaa monessa kohdin.

Kesän aikana on paikallinen plari aloittanut taas propagandansa Alisenkadun jonkin pätkän muuttamiseksi kävelykaduksi, tai edes kävelypainotteiseksi kaduksi. On ihan lehtitietojen mukaan olemassa vuosien takaa päätös moisesta. No, noita toteutumattomia päätöksiä lienee muitakin valtuuston pöytäkirjoissa.

Sinällään tuon kävelykatuvouhkaamisen ymmärtää. Tällä väestökehityksellä, mikä Uudessakaupungissa vallitsee, viimeistenkin autoilijoiden kortti otetaan pois iän mukanaan tuomien vaivojen vuoksi lähivuosina ja tottahan rollaattorilla pääsee mukavammin kadulla, missä autoilijat eivät ole vaarana. Ja keskusta-alueen väki saa nukkua yönsä rauhassa ilman mopopoikien jatkuvaa kaasuttelua (hauska ilmiö muuten, että tämä keskustan moporalli nousi tekstaripalstan suosikiksi samaan aikaan kävelykatujuttujen kanssa, maailma on sattumuksia täynnä). Toisaalta nämä muskettisoturit ovat sentään pieni toivonpilkahdus siitä, ettei Uudestakaupungista tule vallan pelkkää vanhainkotia.

Omakohtaisesti olen sitä mieltä, että sen kun pistetään betoniporsaat Alisenkadun molempiin päihin. Onneksi viime kävelykatupropaganda-ajan jälkeen on kaupunkimme itäosaan alkanut muodostua toinen liikekeskus, missä riittää parkkipaikkoja. Meikäläinen kun on sen verran mukavuudenhaluinen, että autolla on päästävä lähelle kauppoja. Varsinkin silloin jos matkassa on autollinen perhettä.

Kummalliselta kävelykatuvouhotus silti tuntuu. Molemmin puolin tietä on runsaasti jalkakäytävätilaa  erikoisliikeyrittäjien levittää niitä myyyntiartikkeleitaan koko kansan pällisteltäväksi. Eipä niitä silti kovin paljoa näy tälläkään hetkellä.

Noh, ehkä sitten sekin vajaus muuttuu jos koko katu on sitä kävelytietä.