Luinpa tuossa lauantaisen (9.10.-10) Neues Deutschlandin ja "virkamiestenjakavereidenpuolustusvinkkelist" kirjoitteli armoitettu "Semminkin Tärkeä Herodes" viisaita sanojaan meille alamaisilleen otsakkeella "Hinkua ja haukkuja", wuhwuh... On siinä päätoimittaja käyttänyt taas suurta viisauttaan, että pääsi lauantaina pientä joukkiotamme mainostamaan. Kiitos Sinulle Matti siitä, kun kuitenkin täällä sompailet ideota nikkaroimassa päidemme menoksi :)

Ihmettelinkin miksi täysin asiayhteydestä irroitettu kaupunginjohtajan lause (7.10.-10) oli upotettu "Uusikaupunki on varsinainen menestystarina" -juttuun, jonka oli yllättäen laatinut kultakynä Huittinen. Valtaeliitin ikioma juoksutyttö, joka kirjoittaa mitä isot pojat käskee. Harmi, että alkaa jutuista olla vain terä jo pois ja pitkän uran toimittajana tehnyt alkaa palata "lapseksi jälleen". Ihan vaan huomiona, sillä jopa neljäsluokkalainen tyttärenikin kykenee analyyttisempään kirjoitteluun, kuin Jussilan kultatyttö.

Mutta lause "On täällä vähän parempi tunnelma kuin siellä kotosalla, tuumaili Koski..." olikin siellä sen takia, että Matti sai aasinsillan meille hölmöläisille viisauksiaan latelemaan seuraavassa numerossa. Jos on koojii moisia suustaan Helsingissä päästellyt, niin eipä voi hurraata huutaa bloginpitäjäkään. Tosin ei tänne periferiaan tervepäinen stadilainen muutenkaan lähde, kuin korkeintaan eläkepäiviä viettämään paluumuuttajana.

On siinä siis paikkakunnan markkinointia parhaimmillaan.

No, onneksi maanantainen (11.10.-10) MOT sentään toi lähes maksutonta mainosta Uudellekaupungille. Siis lähes. Eipä tarvittu Suuren Seikkailun satoja tuhansia rahaa elinkeinobudjetista seikkailemaan teeveenäkyvyyden saamiseksi, siihen kun riitti yksi pakkohoitopaperi lekurilta. Toisaalta Villa Maria on myös kiitokset tässä suhteessa ansainnut.

Eipä nämä mitään uutta ole nämä Jussilan ja Huittisen jorinat. Harmittavinta on se, että noita juttuja joku jopa joskus menee ja ottaa ihan vakavalla naamalla. Varsinkin se kansanosa joka on pitkän ikänsä luullut, että sanomalehdissä asuu se totuus.

Muistellaanpa, vaikka kultakynä Huittisen ylisiirappiset jutut Genanosta... Mizarista... jne... Nehän tulivat ja pelastivat jo melkein tullessaan kaupunkimme talouden tässä matkan varrella. Joo-o... Tosi on, se kun luki Neues Deutschlandissa. Menkääpä kirjastoon kaivamaan näitä lehden jumalaisia numeroita. Yllättäen jutut ovat samanlaista täysin kritiikitöntä onnen maalailua kuin nyt tuntuu olevan...

Eipä ole tyyli muuttunut Jussilan klaanilla vuosien varrella.

Ja kuinka moni paikallispoliitikkokin on saanut tuta tämän lehden vihan... tai eihän siinä lehdessä sellaista ole, pelkkää kirkkotoimitusta ja kristillistä jeesustelua ilman niitä kristillisiä tekoja. Ellei sitten lasketa mukaan sitä, miten Vannaksen säätiöstä, jonka hallituksessa Semminki Herodeskin istuu, jaetaan rahaa kaupungin puistojen kaunistamiseen samalla tavalla kuin aikoinaan kolmannessa valtakunnassa. Niin joo... enhän minä muistanutkaan heti, että herra Mauno Vannas oli myös Suomen Valtakunnan Liiton nokkahahmo ja Suomen ykkösnatsi.

Tosin yksi suomalainen kunnostautui kaksostutkimuksissaan...

Historia on erikoinen laji...