PERUSSUOMALAISTEN UUDENKAUPUNGIN VALTUUSTORYHMÄN KANNANOTTO BUDJETTISEMINAARISSA 7.11.2011
Arvoisa puheenjohtaja, kaupunginvaltuutetut sekä muut kuntalaisten asioista kiinnostuneet!
Olemme tekemässä tämän valtuuston kolmatta talousarviotamme ja vaikka kuinka puhutaan onnistuneesta miljoonapilkistä ja säästöjen löytymisestä, on Uudenkaupungin talous lievästi sanottuna kuralla.
Toisaalta miljoonapilkki onnistuu silloin, kun muutamaa viikkoa ennen kalareissua annetaan lisäbudjetilla lähes kolme miljoonaa euroa tässä salissa vajaaksi jääneeseen budjettiin ja muutaman viikon päästä ilmoitetaankin säästöjä löytyneen miljoonan verran. Pelkästään Ojalan laskuopilla tämä kertoo sen, että mitään säästöjä ei miljoonapilkkiryhmä ole löytänyt, vaan on kalastanut avannosta kolmesta lampeen lahjoitetusta taimenesta yhden pois. Kaksi miljoonataimenta ui vielä kaupungin omistamassa kuntalammessa.
Perussuomalaisten Uudenkaupungin valtuustoryhmä on melkein mykistyneenä pistänyt merkille, että viime viikon talousseminaarissa kaupunginjohtajan kovasti teollisuuspainotteisessa esityksessä on otettu koko suunnittelukaudelle 2012-2014 vanha kunnon rakenteellinen säästökeino käyttöön: kahden viikon henkilöstösäästö -ilman, että edes kaupunginhallitus kokouksessaan olisi asiasta keskustellut käsitellessään tulevan vuoden veroprosentteja. Oliko tähän esitykseen muuta syytä kuin se, että se oli helppo tehdä?
Nyt vaakakuppiin tulee asetetuksi vastakkaisille puolille lähes automaattisesti joko henkilöstön lomautukset tai veroäyrin nosto.
Ainakin viimeiset kolme vuotta ovat osoittaneet, ettei nykyisellä virka- ja poliittisella johdolla kyetä hakemaan lomautuksille vaihtoehtoja. Mikäli veroprosentti pidetään samana, se tarkoittaa lomautuksia ja mikäli henkilöstölomautukset unohdetaan, se tarkoittaa että tänään veroprosenttimme tulee nostaa. Vai onko kuitenkin tarkoitus ottaa lisää velkaa laskennallisten noin 1,5 Miljoonan €:n vuotuisten henkilöstösäästöjen kattamiseksi?
Miksi valtaosa päättäjistä ajettiin tähän pakkotilaan tiedon panttaamisella? Miksi ylimpiä kuntapäättäjiä , kaupunginvaltuutettuja, pidettiin pimennossa kaupunginjohtajan kuin vasemmalla kädellä tekemästä ehdotuksesta aina lokakuun viimeiseen päivään saakka, vaikka asiasta kerrottiin hallituksen ja valtuuston puheenjohtajille melkein kahta viikkoa ennen hallituksen veropäätöstä?
Tämä on taas mitä irvokkain esimerkki siitä, miten kaupungin hallinto toimii avoimuuden hengessä!
Pimitetään, mitä ehditään, jotta päästäsi taas kaksi viikkoa eteenpäin. Kenen etua tämä ajaa? Kuntalaisenko? Syy miksi tällaisessa tilanteessa olemme, on meidän omamme. Me päättäjät tai ainakin enemmistö olemme lammaslauman tavoin kulkeneet virkajohdon esitysten mukaan ja näin järjestäneet itse itsemme tähän taloudelliseen kurimukseen siunaamalla niin poliittisen johdon kuin virkamiesten mielenliikkeet.
Me leikimme olevamme elinkeinoelämän ykkösiä omassa pienessä piirissämme, vaikka tilastotulokset puhuvat väkikadosta ja yrityskadosta kaupungissamme. Totta kai silloin myös työttömyysluvut laskevat, kun työikäinen väki muuttaa pois kalaisemmille vesille ja osa väestä eläköityy pois työvoimareservistä.
Olemme antaneet itse itsemme naruttaa itseämme. Olemme myyneet omaisuutta jo miljoonilla ja tällä tavoin talous näyttää paperilla paremmalta kuin se onkaan. Tämä tie on koluttu.
Budjettiseminaarissa kuulimme, että järjellistä myytävää ei juurikaan kohta enää ole. Meille on myös lahjoitettu aitoa köyhäinapua puolitoista miljoonaa euroa.
Joidenkin luottamustoimihenkilöiden suusta olemme saaneet kuulla, miten lamat tulevat ja menevät. Se pitää paikkansa. Tilanne on vain Uudessakaupungissa nyt se, ettei meillä ole juurikaan rahastoja, joilla paikkaisimme budjettivajeitamme. Siihen olisi jo pitkän linjan poliitikoidenkin aika havahtua, eikä vain harrastaa pää nyökkyen omaa miljoonapilkkiä ja uskoa ja luottaa parempaan huomiseen. Se, parempi tai paremminkin välttävä huominen, ei enää tule kuin toimimalla. Siirtämällä kipeitä asioita eteenpäin vuosi toisensa perään kaivamme itsellemme koko ajan syvempää kuoppaa, josta meidän pitäisi nousta maan kamaralle. Osasta saavutettuja etuja on luovuttava!
Mitä me olemme vallitsevan taloudellisen tilanteen korjaamiseksi parhaillaan tekemässä?
Kaupunginjohtajan esityksen perusteella olemme niistämässä rahaa niin sairailta, lapsilta kuin vanhuksilta ja siirtämässä näitä säästöjä Janhuanniemeen pupujussien Monte Carlon rakentamiseksi.
Onko meiltä kadonnut täydellisesti realistinen ajattelu?
Missä vaiheessa me päättäjät heräämme siihen, että euro on aina euro ja samasta taskusta otettu? Kaupunginjohtajan budjettiesityksestä on aivan suoraan luettavissa, kuinka muista hallintokunnista säästetään, mutta omaan hallintokuntaan lisätään rahaa sellaisiin kohteisiin, jotka eivät ole kirjattu edes koko suunnitelmakaudella. Hyväksymmekö me ylimpänä päättävänä elimenä tällaisen toiminnan? Perussuomalaisten Uudenkaupungin valtuustoryhmä irtisanoutuu tämänkaltaisesta haihattelusta.
Tämän valtuuston on otettava sille kuuluva päätösvalta, vaikka sitä taas kerran ollaan kaventamassa hallintosääntö- ja valtuuston työjärjestysmuutoksilla!
Valtuutettujen on avattava silmänsä ja katsottava avoimesti ja rehellisesti tehtyjä päätöksiä. Myös virheitä on tehty tässä salissa. Niistä ei voi muuta kuin oppia. Me emme voi olla vuodesta toiseen itse itseään ruokkivan organisaation siunaaja!
Ketkä meidät ovat tänne valinneet -kravattikaulaisten eturyhmä vai tämän kaupungin asukkaat?
Kaupungin asukkaat valitsivat meidät kehittämään tätä kaupunkia, turvaamaan sen tulevaisuuden.
Kaupunkimme asukkaat -uusikaupunkilaiset- antoivat meille valtaa ja rahaa, että rehellisesti toimisimme heidän parhaakseen.
Miettikäämme jokainen tykönämme, olemmeko toimineet näin, olemmeko toimineet kaupunkilaisen parhaaksi, olemmeko olleet valtuustopaikkamme arvoisia?
Olemmeko olleet niin arvokkaita kuin meiltä vaaditaan?
Ja arvokkuus ei ole korulauseita ja poliittista smalltalkia sen enempää kuin puvut, kravatit ja mirritkään. Talouslukumme alkavat olla siinä jamassa, että pienten perkeleiden lipsahtaminen on kuin hyttysenkakka Mörnen pihalla.
Kun tutkimme tekojamme kuntalaisten eteen, niin minkälaisia päätöksiä on siinnyt kolmen vuoden aikana meidän luottamusmiesten toimesta valtuustokautemme aikana? Otetaan iso rakenteellinen rutistus: viiden lähikoulun alasajo yhdellä rytinällä sekä iso kehityshanke: Tontonmäen tarpeeseen tulleet omakotitalot. Lisätään tähän vielä sumuinen ja kohdentamaton kahden miljoonan säästöpäätös sosiaali- ja terveystoimeen. Nämä kaikki päätökset ovat vielä kesken. Näinkö tässä piti käydä? Osa kouluista on vielä myymättä, yhdessäkään talossa ei ole asukkaita ja miljoonajahti on kesken ja epärealistinen.
Tässä on se budjettikehys kolmella esimerkillä valotettuna, jossa me olemme. Tänään, tässä ja nyt. Toisesta päästä väkemme eläköityy Suomenmaan ennätystahtia, toisesta päästä se muuttaa parempien apajien perään.
Valtuustoryhmämme tutkii ja tulee myös löytämään eri keinoja tehdä asioita toisin.
Henkilöstön päälle on nyt heitetty epävarmuuden varjo.
Edelleen on havaittavissa se, että kustannustehokkuutta haetaan sosiaali- ja terveystoimesta minimihenkilöstöstä, minimihuone- ja yhteistiloista! Ja vastapainona sosiaali- ja terveystoimen tehokkuudelle kaupunkia halutaan koristella mustalla asfaltilla, katukivillä ja valaistuilla puilla!
