Raken suotaival meren rantaviivalla

"Show must go on..."

2017-02-24T12:53:00+02:00

Ehkä otsikon lainauksella on paras lopettaa pitkä, lähes neljän vuoden blogihiljaisuuteni paikallispolitiikan saralla.

Viime kunnallisvaaleissa tulin valituksi ainoana Suomessa Muutos 2011 -listalta valtuutetuksi. Olihan se hienoa. Tulla valituksi. Aina siihen asti kunnes perinteiset paikkajkoneuvottelut puolueiden kesken olivat edessä. Edellisen valtuustokauden napahenkilöt olivat päättäneet jo ennen vaaleja, ettei M11 pääse mukaan näihin lautakuntakarnevaaleihin. Vaalien jälkeisissä neuvotteluissa mukana ollut Kokoomuksen uusi valtuutettu olikin ihmetellyt, miksi M11 on neuvottelujen ulkopuolella ja esimerkiksi ensimmäistäkään valtuustopaikkaa saanut Vihreät oli mukana saaden edustuksia myös lautakuntiin...

Tuolloin M11 jätettiin siis kylmästi kaikkien neuvotteluiden ulkopuolelle ja tuloksena oli pelkästään yksi valtuustopaikka. Ei lautakuntapaikkoja. Ei jatkoon :)

Tästä johtuen yhden valtuutetun rooli kokonaisuudessa oli, jos nyt ei mitätön, niin ainakin merkityksetön.

Osallistuin kuluvan kauden muutamaan valtuuston kokoukseen ja varamiehenä toiminut Java Valkonen huomattavasti useammin. Ja aktiivisemmin. Ryhmän nimissä on aloitteeita jätetty hänen toimestaan monta. Silloin, kun jokin paikallisesti merkittävä päätösehdotus on ollut lähes 50/50 -tilanteessa, niin M11 edustaja on ollut paikalla. Siis silloin, kun yhden edustajan perslihasten kulutuksella on ollut edes teoreettista merkitystä päätöksenteossa.

Mutta mistä oikein oli kysymys paikkajakoneuvotteluissa? Silloisen Kokoomuksen neuvottelijoiden nokka yhdessä muutaman taustatekijän kanssa piti yhtenä tärkeimpänä seikkana paikkajakoneuvotteluiden osalta, että M11 jätetään niistä ulos. Tähän tietysti yhtyi moni politiikan konkari eri puolueista. Syitä voi vain arvailla, mutta yksi lienee avoimen politiikan puolesta puhuminen ja myös sen eteen toimiminen.

No, vettä on virrannut Sirppujoen sillan alta jonkin verran noista päivistä ja myös valtuustokartta on muuttunut mielenkiintoiseksi, kun kauden aikana on tullut valtuustoon yksi uusi ryhmä, joka on mukana myös edessä olevissa vaaleissa.

Kun minua pyydettiin Kokoomuksen ehdokkaaksi Uudessakaupungissa, olin jo tehnyt päätöksen, etten näihin karkeloihin enää mukaan lähde. "Never say never again" lienee tässä kohtaa osuvin fraasi.

Mikä sai pään kääntymään?

Yksi merkittävimpiä syitä näihin vaaleihin mukaan lähtemiselleni on samalla ehdokaslistalla mukana olevat Juha Aaltonen sekä Java Valkonen (ent. M11 edustajat). Eli erikoinen tilanne. Siis nämä kaksi, jotka olivat melkoisen myllytyksen ja poliisitutkinnan kohteena silloisen kaupunginjohtajan ja politiikan napavaikuttajien toimesta. Ja tätä kaikkea peesasi kaikin keinoin paikallislehtemme yhdessä "Kokoomuslaisen" päätoimittajansa kanssa.

Ja mikä oli tulos tässä ajojahdissa, johon valjastettiin poliisikin? Eipä aikanaan uutisoitu, että pyöreä nolla. Kyse olikin poliittisesta ajojahdista. Jonka kyllä itsekin tiesin koko ajan. Niin sanottu jahti oli ajoitettu sopivasti.

Kun miettii kaikkea tapahtunutta ja nykyistä tilannetta, ei voi kuin pohtia, miksi rikollisiksi leimatut, lehdistön inhokit "persujen pelleosasto", häiriköt, vastarannankiisikit ovat pyydettyinä ehdolla? Ja kaiken kukkuraksi vielä niinkin painavan "jahtaajan" kuin Kokoomuksen listoilla? Siihen varmaan joutuvat paikallisen Kokoomuksen johtohenkilöt vastailemaan moneen kertaan kysyjille lähiaikoina. Tosin he eivät ole jahdanneet, sillä ruorinkääntäjät ovat vaihtuneet valtuustokauden aikana.

Mutta omalta osaltani voin todeta, että kuluneella valtuustokaudella Kokoomus on määrätietoisesti tehnyt töitä juuri niiden asioiden eteen (muun muassa kaupungin talous plussalla 3,8 miljoonaa euroa v. 2016), joiden vuoksi edellisellä valtuustokaudella kaksi valtuutettua saivat poliisit peräänsä.

On varmasti jonain päivänä paikallishistorian tutkijoilla hauskaa, kun tarkastelevat uusikaupunkilaisen politiikan koukeroita.

"Karmiva salaisuus" kaupunginhallitustoimistani

2012-09-28T15:09:01+03:00

Huomasin, miten naapuriblogissa jälleen kerran joku kaupunginhallituspöydässä istuva julkianonyymi vihjailee toimistani Teräsjää Oy:n suhteen. No, jos se on ainoa asia, jota rummuttaa "negatiivisena" niin suistaanpa nyt sekin raiteiltaan. Toivottavasti tämä hallituspöydässä istuva nimetön arkajalka keksii sitten uuden lorun, jota hokea.

Telakkakiinteistöt (tai mikä sen nimi nyt nykyään onkaan) ja Teräsjääsalaisuus meni näin:

Kun Telakkakiinteistöt Oy:n hallituksen jäsen, entinen kj:mme K.Koski kertoi kaupunginhallituksessa käynnissä olevasta Kiinteistö Oy Teräsjään perustamisesta, hän halusi saada epävirallisesti kaupunginhallituksen jäsenten kannan siihen, sijoittaako silloinen Telakkakiinteistöt Oy yhtiön osakkeisiin (muistaakseni) 3500 euroa ja saisi näin parinkymmenen prosentin omistusosuuden yhtiöstä.
Kysyin, onko se AINOA RAHALLINEN PANOSTUS ko. yhtiöltä nyt ja tulevaisuudessa. Vastaus oli "Kyllä". Sen pohjalta nostin käteni sijoituksen puolesta.

Mikäli silloinen kj. K.Koski Telakkakiinteistöt Oyn jäsenenä (liekö ollut puheenjohtajakin vielä) on tehnyt päätöksensä osakkeiden ostosta Telakkakiinteistöt Oy:lle tämän kädennostoni perusteella, en voi kuin ihmetellä, miksi monet muut kädennostoni äänestyksissä ovat olleet merkityksettömiä hänen päätöksenteolleen.

kaiken lisäksi muistaakseni (eli tältä osin seuraavaa ei voi pitää faktana) kädennostoäänestys meni niin, että kaupunginhallituksen enemmistö oli vastaan hankintaa, eli sen mielipide ei vaikuttanut kj:n päätökseen.

Kaupunginhallitus jäsenineen kun ei valitettavasti voi tehdä yhtään Telakkakiinteistöt Oy:n hallituksen päätöksiä. Yhtiö ei ole kaupunginhallituksen alainen millään muotoa.

Siinä se "karmiva salaisuus" kahden vuoden hallitustyöskentelyn ajalta.

"Älkää menneitä tonkiko... Nyt pitää katsoa eteenpäin!"

2012-09-26T20:44:01+03:00

Otsikon hokemaa on saanut kuulla näin tulevien kuntavaalien alla ihan riittämiin. Lähinnä joiltakin muilta ehdolla olevista...

Menneet ovat menneitä. Se on totta. Ainoa mhin voimme vaikuttaa, on tämä päivä ja osin ehkä huomiseenkin. Ja suunnitelmia kuuluu olla. Meillä jokaisella. Yksilönä. Ja kaupunkina.

Menneet ovat kuitenkin hyvä oppikirja tulevaan. Jos niin haluamme. Usein kuulee sanottavan, että "historiasta tulee ottaa oppia". Tosin historian tunneilla koulussa aikoinani opin (sen mitä pulinaltani kuulin) ettei historiasta voi oppia, muuta kuin sen, että historiasta me ihmiset emme opi yhtään mitään, vaan lankeamme samoihin kuoppiin.

Se oli ehkä vuosisatojen historiaa se. Mutta mikäli hiukankaan kunnallispolitiikassa osattaisiin katsoa taustapeiliin, edes lähihistoriaan, niin olisikohan Tirkkalan "kaavamoka" onnistuttu välttämään Tontonmäen kohdalla jos hiukan olisi vilkaistu olan yli? Molemmissa kun ohitettiin normikilpailutus "ythteistyösopimus" -paperin avulla. Se oli suosittu termi kaupunginhallituksessa, kun haluttiin keplotella jokin asia tai maapläntti jollekin mielitietylle.

Menneiden tonkimisen suurimpina vastustajina tuntuvat olevan ne, jotka ovat olleet vallankahvassa kaupungissa silloin, kun näitä tunkioita on syntynyt. Sen vuoksi ymmärrän mainiosti innon tuohon mantraan pelkästä eteenpäin katsomisesta.

No, katsotaan eteenpäin. Näillä näkymin Uusikaupunki on tekemässä vajaan neljän miljoonan miinuksen tulevaan tilinpäätökseen. Sitä edesauttaa jo valmiiksi tehty puolentoista miljoonan euron alijäämäinen budjetti tälle vuodelle. Ehkä se oli sitä toivotalkoilua se.

Olen aina ihmetellyt sitä yltiöpositiivisuutta, mikä johtavilla poliitikoilla on huomisen suhteen. Taloudellisesti. "Kyllä ajat siitä paranevat ja meillehän on tulossa vaikka mitä uutta ja hienoa". Tuota kuuntelin JO VUONNA 1997 kaupunginvaltuustossa ja muutamien kanssa yritettiin, ei, ei olla pessimistejä, vaan REALISTEJA kaupungin talouden suhteen. Ja tulokset näkyvät tilinpäätöksissä... Ja samat jannut hokevat, ettei menneitä kannata penkoa... Tilinpäätöksiä tarkastellessa sen huomaa; mennyt mennyttä on ja that´s it.

Toivottavasti tuleva budjetti ei ole tuhansien toiveiden maalaama, vaikka hyvää on taas edessäpäin. Eletään reaaliteeteissa, eikä uskossa, että taivaalta sataa rahaa.

Kunnallisveron korotuspaineita on ainakin 2% verran. En tule kannattamaan jos joku sellaista esittää. Ratkaisuna helppo, mutta pelkkää Buranaa. Se ei puutu sairauteen, vaan lievittää kipua.

Mieluummin hallittu velanotto yhdessä hallinnon suoraviivaistamisen kanssa (ts. rakenneuudistus koko kaupunkiorganisaatioon, josta on neljä vuotta VAIN puhuttu). Meillä asuminen kaupungissa on kallista niin kuin olemma saaneet lukea.

Lisäksi esimerkiksi lapsiperheiden palveluiden osalta muun muassa päivähoidon maksujärjestelmä on erittäin kankea ja epäystävällinen asiakkaalle. Hoidon tarpeen mukaan porrastettu maksu on asiakkaalle edullisempi JA tullee vähentämään myös palveluntarjoajan työmäärää, eli verorahojen kulutusta. Tämä yhtenä pienenä esimerkkinä kauniin kaupunkimme pullonkauloista. Pieniä pullonkauloja kun on paljon, niistä tulee yksi iso silloin, kun perhe pohtii muuttoa toiselta paikkakunnalta Uuteenkaupunkiin. Lisäksi meillä on jo nyt seutukunnan korkeimpiin lukeutuva veroprosentti.

Houkuttele näillä sitten niitä asukkaita tänne. Tai onhan meillä meri iha rannas. Tontonmäenkin nurkilla.

"Omenavarkaissa"

2012-09-23T13:46:01+03:00

Sellainen olo tuli, kun kopioin Juha Aaltosen (M11) yleisönosastokirjoituksen ja liitin sen tänne blogisivustooni. Toisaalta, miksi kasvattaa omaa hedelmätarhaa, kun kaverilla on maukkaat omenat.

Kopioin US:ssa olleen kirjoituksen syystä, ettei siinä juurikaan ole mielipiteitä – lukuunottamatta aivan loppua– vaan kylmiä lukuja kuluneilta vuosilta. Niin työpaikka- kuin asukasluku- että velkaantumiskehityksestämme. Kaupunkina.

Varsinkin Uudenkaupungin kaupunginvaltuustoon pyrkivien ehdokkaiden kannattaa tutustua lukuosioihin. Ne löytyvät myös virallisista tilinpäätöksistä, jos epäilee faktojen olevan "vaalipolitiikkaa".

Aaltosen Lukija -teksti

"Hurraa me teemme taloja..."

2012-09-20T21:04:01+03:00

Huomasin, miten naapuriblogissa kyseltiin Tontonmäen rakennushistoriaa. Koitan omalta osaltani tuolloin shown alkuvaiheessa kaupunginhallituksessa istuneena valottaa suomenkielellä tapahtumien kulkua. (korjaa Harto jos muistini pätkii)

Koko surullisenkuuluisa tapahtumaketju sai alkunsa veneveistämön alueen kaavasta ja alueen rakentamisesta. Tuolloin kaupunginhallituksen kaikkein pyhimmässä kävi kaksi eri rakennusfirmaa esittämässä ratkaisujaan alueen rakentamiseksi.

Toinen oli Finndomo.

Nämä esitykset ja koko kaavakeskustelu oli leimalla "salainen". Eihän kuntalaiskeskustelun paikka ole silloin, kun on kyse kaupungin keskeisimmän paikan rakentamisesta.

Finndomo jäi tässä vaiheessa kakkoseksi. Mutta lohtua oli luvassa:

Silloinen kj. toi kaupunginhallitukselle esityksensä Tontonmäen alueen rakentamisesta perustettavan kiinteistöyhtiön lukuun. Toinen osakas olisi kaupunki, jonka ei tarvitsisi sijoittaa lainkaan rahaa perustettavaan yhtiöön, vaan antaisi maapohjan pääomana. Finndomolta tulisi 40 000. Kupletin juoena oli, että tällöin talojen rakentamista EI TARVITSISI kilpailuttaa, vaan seitsemän omakotitaloa tulisi pienosakkaalta suoraan.

Kätevää. Helppoa.

Hallituksen enemmistö nieli syötin. Tässä vaiheessa bloginpitäjä ja Maj-Brit Varpe (kok.) jättivät eriävän mielipiteen koko asiasta. Yhtenä syynä oli se, ettei koko hankkesta oltu tekemässä edes minkäänlaista koemarkkinointia.

Suurin osa hallituksen silloisista jäsenistä uskoi (niin kuin periaatteessa kuuluukin) johtavan vrkamiehen, eli kaupunginjohtajan vakuutteluun, että Uudessakaupungissa on huutava pula Tontonmäelle rakennettavien asuntojen kaltaisista asunnoista, sekä vuokra- että omistussuhteilla. Yksi vakuutus oli kymmenet autotehtaalle muuttavat ulkomaalaiset insinöörit perheineen.

Kiinteistöyhtiö perustettiin ja pääomat sijoitettiin. Nyt oli asia saatu pois luottamustoimihenkilöiltä kaikilta muilta osin, paitsi lainan suhteen. Kaupunginvaltuusto myönsikin, muutamaa hajaääntä lukuunottamatta, milljoonatakauksen pääosin veronmaksajien omistamalle yhtiölle. Bisnes on bisnes, vastuu veronmaksajien, voisi sanoa.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan einstein tajutakseen Finndomon 40 000 euron sijoituksen. Kun se myi yhtiölle talot, kauppahintaan on varmasti yritys liottanut myös aiemman sijoituksensa.

Tässä valmistelultaan osin juonikkaassa, mutta surkuhupaisassa asiassa on myös sellainen erikoinen piirre, ettei yksikään paikallinen urakoitsija päässyt missään kohtaa tarjoamaan omaa ratkaisuaan.

Kun tätä kummastelimme kaupunginhallituksessa, oli johdon vastaus yksiselitteinen: Kun kukaan ei ollut vuosiin ostanut aluetta, niin ei sitä silloin edes tarjota.

Bloginpitäjä keskusteli asiasta paikallisten rakennusyrittäjien kanssa ja voitte arvata heidän vastauksensa: On aivan eri asia rakentaa seitsemän omakotitaloa pelkän yrityksen riskillä, kuin että päävastuu koko projektista on veronmaksajilla.

Finndomon ehdoilla olisivat varmaan kaikki uusikaupunkilaiset ja lähiseudun urakoitsijat ottaneet "riskin". Silloin olisi ainakin paikallisesti työllisyys hiukan kohentunut. Nyt ei käynyt edes niin.

Vaaliblogia pitämään

2012-09-20T15:44:01+03:00

Otsikko pitää paikkansa varmaan monen kohdalla. Nyt on hinku kantaa ottamaan. Se on hyvä. Se hyvä puoli näissä hiukan pidempään toimineissa blogeissa on, ettei kyse ole pelkästä vaalihuumasta, vaan siitä, miten potentiaaliset äänestäjämme tai jo viime vaaleissa äänestäneet ovat saaneet tietää, mitä se Tähtisen rutkukin on puuhaillut mandaatillaan.

Viime aikojen hiljaisuus tässä blogissa selittyy pitkälti sillä, että vuodenvaihteessa 2010-11 vaihdoimme ryhmämme kaupunginhallitusedustajaa, enkä edes ole minkään lautakunnan jäsenenä. Rivivaltuutettu siis viimeiset vajaa pari vuotta. Onpa saanut keskittyä enemmän muihinkin asioihin kuin veronmaksajien rahojen käytön vartiointiin.

Vilkaistuani tuossa naapuriblogien kommentteja, en voi olla kommentoimatta lomautuskeskustelua, joka kohdistui kaupunkiorganisaation työntekijöihin.

Jos yritys lomauttaa, syynä on se, ettei töitä ole kaikille. Jos kaupunki lomauttaa, kyse on rahanpuutteesta, ei työmäärän lisääntymisestä tai vähentymisestä. Sen vuoksi lomauttaminen ei ole mikään ratkaisu kuntaorganisaatiossa. Sillä lykätään edessä olevia kipeämpiä päätöksiä, jopa koko hallinto-organisaation uudelleenjärjestelyä. Nyt lomautusten aikana eniten hallaa tuli sinne, missä työskenneltiin suoraan ihmisten parissa.

Yksityiset palvelut kontra kunnalliset palvelut on toinen keskustelu, mihin ei yksinkertaisesti ole olemassa vastausta "kyllä" tai "ei". Mikäli yritysten pihoilla makaa talvisin kymmeniä traktoreita kauha edessään, en näe mitään ongelmaa siinä, etteikö lumen aurausta voisi ostaa yksityiseltä sektorilta.

Toisaalta lastensuojelussa yksityistäminen on karannut niin pahasti palveluntarvitsijan, tässä tapauksessa kunnanisän käsistä, että yksityiseen perhekotiin tai laitokseen sijoitettu lapsi maksaa veromnmaksajalle yli 4 000 euroa kuukaudessa. Tässä kohtaa olisi syytä vakavasti miettiä tämän toiminnan tuomista takaisin kunnan omaksi.

Ja sitten.

Kun noita blogikommentteja (joihin suhtaudun pääosin ilkikurisesti hymyillen) lueskelee, niin usein siellä anonyymit väittävät "...se meni ja teki tai sanoi niin tai näin". On liikuttavaa, kuinka meidän julkisesti kantaa ottavien suuhun laitetaan vielä sanoja, joita emme ole koskaan sanoneet. Ymmärtäisin nämä kommentoinnit, jos ne koskisivat sellaisia luottamustoimihenkilöitä, joiden suusta en ole neljän vuoden aikana kuullut saati lukenut ensimmäistäkään mielipidettä tai kommenttia. Ainakaan nimellä. Luulisi sellaisten ehdokkaiden "sanomisten" esiintuomisen olevan paljon hedelmällisempää. Tai että niillä olisi sentään jo uutisarvo... No, kukin tyylillään, ja nimettömänä.

Tekemiseni ja tekemättömyyteni paikallispolitiikan saralla löytyvät täältä. Kirjainjonoina, ei kuulopuheina.

Kunnallisvaalit 2012

2012-09-14T16:40:01+03:00

Olen tänään 14.9. 2012 antanut suostumukseni Uudenkaupungin Muutos 2011:lle ehdokkuudestani kunnallisvaaleissa. Erittäin pitkän pohdinnan jälkeen. Show Must Go On...

Politiikan paradoksia, part II

2012-04-05T20:41:01+03:00

– Matti on valehtelija, sanoi eräs.
– On vai, ihmetteli toinen. – Kerropa esimerkki.
Eräs katsoi toista kummeksuen:
– Se on turhaa henkilölle joka kaipaa niistä esimerkkejä. Asenne on jo etukäteen selvä, tuhahti eräs ja lähti pääsiäisen viettoon. Matti sai olla valehtelija ilman erään perusteluita.
(Lyhyesti kiteytettynä henkisesti korkeatasoiset blogikeskustelut vapaasti suomennettuna.)

Uudessakaupungissa etsiskellään uutta kaupunginjohtajaa. Valtuuston kokouksessa aseteltiin pätevyysvaatimuksia. Esitin virkaa viiden vuoden määräajaksi. Esitys kaatui selvästi.

Koko kolmihenkinen räyhähenkiryhmämme oli määräaikaisuuden kannalla, koska tulevien vuosien aikana tuskin tulemme välttymään kuntaliitoksilta ja meillä on kädessä silloin vähimmillään kaksi kunnanjohtajaa viiden vuoden irtisanomissuojalla. Määräaikaisella kaupunginjohtajalla olisi sentään duunit loppuneet määräpäivänä.

Kun sitten kummastelin kokouksen jälkeen, mikä määräaikaisuudessa mätti, sain yhdeltä kaupunginvaltuutetulta opastuksen, että kyllä sitä kaupunginjohtajana jatkaa liitostilanteessa Uudenkaupungin kaupunginjohtaja, eikä sen toisen tai kolmannen kunnan.

Okei, jatkaa mitä jatkaa, mutta silti kahdella on viiden vuoden irtisanomissuoja edelleen.

Koita siinä sitten perustella ajatuksia sen syvemmälle.

Tässä oli tämä paradoksaalinen osuus tällä kertaa.

Oma episodinsa olikin sitten keskustan edustajan esitys, jossa kaupunginjohtajan kelpoisuusehtoja haluttiin löysentää, ettei vallan ylemmällä korkeakoulututkinnolla johtamaan tulla, vaan vähempikin riittäisi. Esitys kaatui. Onneksi.

Tämän asian kiteytti oivallisesti ryhmätoverini Valkonen: "Eihän korkeushypyssäkään mahdollisimman hyvän tuloksen saamiseksi rimaa lasketa ennen hyppyä."

Poliittisessa virkanimitysurheilussa tämä on mahdollista. Ei se pätevin hakusessa ole, vaan sopivin. Näemmä.

Oikeastaan kunnallispoliittisten vanhojen jäärien elämäkerta löytyy näyttävästi kirjasta:

VIRKANIMITYSRULETTI -Miksi sopiva voittaa pätevän? (Silvo Kaasalainen, WSOY;Barrikadi)

Suosittelen kirjaa luettavaksi varsinkin uusikaupunkilaisille kaupunginvaltuutetuille tässä vaiheessa, kun etsimme uutta Johtajaa.

Vai joko Johtaja on katsottu valmiiksi ja tehty poliittiset sopimukset?

Kaupunginvaltuuston päätöksenteon paradoksaalisuus

2012-04-04T19:42:01+03:00

Maanantain kaupunginvaltuuston kokouksessa käsiteltiin aloitteemme, joka koski valtuustoaloitteiden käsittelyn nopeuttamista siten, että valtuusto saa ne "mahdolliseen käsittelyynsä kahden kuukauden määräajassa". Ilmeisesti jälleen kerran nämä blogien parasiitit, joille tuottaa vaikeuksia jo oman nimensä kirjoittaminen, ovat jättäneet lukematta aloitteen sisällön. Vaikka se tehtiin mahdollisimman lyhyeksi.

Aloite sai turpiinsa kunnolla äänestyksessä. Otsikon toteuma tulikin sitten noin tunnin kuluttua tuon valtuustoaloitepykälän loppuunnuijimisen jälkeen, kun siirryttiin pykälään "Valtuustoaloitteet 2011". Tuolloin aloitteemme äänestyksessä yhtenä muiden mukana torpannut kaupunginvaltuutettu kritisoi liikuttavan vuolaasti, kun jotkin aloitteet viipyvät viranomaisvalmistelussa luvattoman pitkään.

Se siitä.

Ilmeisesti suurta puoliammattimaista mielensäpahoittamista koettiin juuri tämän pykälän aikana, kun ihmettelin miten istuva kaupunginhallituksen jäsen voi puoltaa nykyistä aloitteiden käsittelynopeutta, vaikka itse istuu kaupunginhallituksessa ja täten tietää myös tarkkaan, kuinka aloitteita esittelijä pystyy kierrättämään huomattavankin nopeasti lautakuntakierroksilla.

Sen pohjalta puheenvuoro oli mielestäni juuri sitä itseään; virkamies- ja poliittisen johdon miellyttämistä pelkästä miellyttämisen tarpeesta. Sellaista höpöhöpöä. Ja peruste höpöhöpölle löytyy maanantain kaupunginvaltuuston kokouksen lisälistan asiakokonaisuus kolmestatoista.

Olen pyrkinyt aina hakemaan väitteilleni faktapohjan. Joitakin se miellyttää, pitkän linjan kyläpoliitikoita ei.

Päätökset aloiteasioista on tehty. En voi kuitenkaan olla seuraavan kerran hymyilemättä leveästi, kun joku aloittaa kaupunginvaltuustossa valitusvirren virkakoneistossa makaavista aloitteista.

Valitettavasti senkaltainen puheenvuoro on jatkossakin hyvin todennäköinen.

"Ikärasisti" pohtii vanhustenhuoltoa

2012-04-03T18:51:01+03:00

Ottamatta sen enempää kantaa erinäisiin blogikommentteihin koskien yllekirjoittaneen sanomisiin valtuustossa maanantai-iltana, päädyin pistämään muutaman rivin kokouksesta itsekin.

(Puheiden laadut ja nimittelyt voi todeta jokainen omin silmin aikanaan nettivideolta alkkaritv.fi:stä, kunhan pitkä kokous saadaan editoitua sinne, toivoakseni pääsiäispyhiksi. Muistuttaisin kuitenkin, että sanan "holocaust" isänä kokouksessa eivät olleet kolme poliittisesti epäkorrektia, vaan valtuutettu Valkonen käytti oivaltavasti sanoja "lopulliset ratkaisut" suoraan 'Esitys vanhustenhuollon palvelurakenteeks 2012-2015' -pykälän päätösehdotuksesta. Tämä sanapari löytyy myös pöytäkirjasta. Se siitä).

Nämä rivit omistan paljon puhetta aiheuttaneen vanhusten palvelurakennepykälälle.

Jo aikoinaan istuessani kaupunginhallituksessa 2009-2010 sain ikärasistin leiman otsaani kummastellessani kaupunginhallituksen jäsenten intoa tehdä Uudestakaupungista houkutteleva asuinpaikka senioriväelle. Auta armias, mitkä inhot siinä päälle tuli. Tällainen "pojankloppi" kehtaa arvostella vanhempia ihmisiä ja niin edelleen. Mitä kaikkea siinä nyt sitten saikin kuulla.

Kun nyt olen "ikärasisti", niin mielelläni eilen avasin valtuutetuille tämän seniori-intoilun seurauksia ja varsinkin sitä, mihin perustin kyynisen suhtautumisen tähän intoiluun.

Nyt kun oli vihdoin kättä pidempää, eli lukuja käytössä.

Meille jokaiselle valtuutetulle oli toimitettu ihan tätä pykälää varten väestöennuste vuosille 2011-2030.

Vuonna 2011 yli 65 -vuotiaita Uudessakaupungissa on 3 529 henkilöä.
Vuonna 2011 yli 85 -vuotiaita Uudessakaupungissa on 392 henkilöä.

Nykyisen väestökehityksen pohjalta ennustetaan seuraavaa:

Vuonna 2030 yli 65 -vuotiaita Uudessakaupungissa on 5 840 henkilöä.
Vuonna 2030 yli 85 -vuotiaita Uudessakaupungissa on 927 henkilöä.

Okei, yli 65-vuotiaista suurin osa käy ja kukkuu ihan täysin omilla koneistoillaan ja elää taatusti vähintään keskivertoelämää siinä missä nuoremmatkin kanssamatkaajat, mutta... Vuonna 2030 Uudessakaupungissa on 927 yli 85 -vuotiasta henkilöä, kun vuonna 2011 heitä oli vain 392 henkilöä!

Äskeistä lukukavalkadia kun tulkitsen (ihan miten päin tahansa), en voi kuin edelleen esittää kaupunginhallituksessa aikoinaan esittämäni kritiikin.

Mikäli noita lukuja yksikin kaupunginhallituksen nykyjäsen pohtii ilman ikärasismiajatuksia, niin uskon, että sen pöydän ympärillä ymmärretään melkoisten haasteiden olevan edessä jo pelkästään noilla luvuilla. Yli 85 -vuotiaiden osuus väestöstämme on 2,5 -kertainen nykypäivään verrattuna vuonna 2030. Ilman senioreiden lisähoukuttimiakin.

Kyllä, uskokaa tai älkää, tänään 65 vuotta täyttävä täyttää tasan 20 vuoden kuluttua 85 vuotta. Tiedostan siis, että nämä 65-vuotiaat ovat veronmaksajia ja heillä on käyttää rahaa paikallisiin liikkeisiin ja muuhun kulutukseen. Mutta tämä tie ja autuas apu on kovin lyhytaikainen ilo. Tietysti politiikanteossa ajatus kauaskantoisuudsta on hiukan huonossa huudossa.

Näillä eväillä.

Mikäli joku väittää tämän pohjalta, että olen vanhusvastainen, niin totean; Arvostan niin paljon niitä ikänsä puolesta elämänsä ehtoopuolella olevia ihmisiä, jotka ovat elämäntyönsä tehneet, että soisin heille parhaan mahdollisen hoidon Uudessakaupungissakin heidän viimeisille elinvuosilleen. Mikäli nuo luvut jo nykykehityksellä (ilman senioriasukashaalintakampanjoita) realisoituvat vuonna 2030, pelkään, että olemme isojen murheiden äärellä.